Trans-Alaskan öljyputki on pituudeltaan 1288 kilometriä ja se kulkee koko Alaskan läpi Jäämereltä Tyynelle valtamerelle. Kuva: Jan Hjort
Ikirouta ei ole ikuista – 70 prosenttia nykyinfrasta vaara-alueella, kun ikirouta sulaa
Ikirouta häviää 30 vuodessa 500 kylän ja kaupungin alta. Rakennukset ja tiet rikkoutuvat, kun ikirouta sulaa.
Suomessa ikiroutaa voi esiintyä Lapin palsasoilla. Kuvassa palsasuota Tsarmitunturin erämaa-alueelta. Kuva: Arto KomulainenRautatiet, öljyputket ja kaasuputket vaikuttavat olevan haavoittuvimmassa asemassa, kun ikirouta sulaa.
Ikiroudan sulaminen rikkoo teitä ja rakennuksia, selviää suomalaisten maantieteilijöiden koordinoimassa kansainvälisessä katsaustutkimuksessa. Katsausartikkeli julkaistiin eilen arvovaltaisessa Nature Reviews Earth & Environment -julkaisusarjassa.
Koko pohjoisen pallonpuoliskon ikirouta-alueen kattaneessa katsauksessa havaittiin, että suhteellisesti eniten infrastruktuuria on vaarassa Keski-Aasian vuoristoalueella. Ikiroudan lämpötilat ovat siellä on lähellä nollaa astetta.
Rakentaminen ja ilmaston lämpeneminen sulattavat ikiroutaa, joka uhkaa olemassa olevaa infrastruktuuria ja tulevia rakennusprojekteja.
Katsauksen mukaan jopa 70 prosenttia nykyisestä infrastruktuurista sijaitsee vaara-alueella, kun huomioidaan ilmastonmuutoksen aiheuttama maaperän lämpeneminen.
”Noin 500 arktista kylää ja kaupunkia sijaitsee alueilla, joilta ikiroudan ennustetaan sulavan tämän vuosisadan puoliväliin mennessä”, kertoo professori Miska Luoto Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolta tiedotteessa.
”On huomioitava, että näissä maantieteellisesti hyvin laajoissa analyyseissä ei ole voitu huomioida rakentamisen ja rakennusten itsensä aiheuttamaa 'lämpökuormaa', joten uhat voivat hyvinkin konkretisoitua laajamittaisina rakennusvaurioina vielä ennen tämän vuosisadan loppua”, arvioi professori Jan Hjort Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksiköstä.
Ikiroutaa esiintyy laajasti arktisella alueella ja vuoristoissa, kuten Tiibetin ylängöllä.
Katsauksessa havaittiin, että vaurioituneiden kohteiden osuus koko rakennuskannasta vaihteli alle 10 prosentista jopa 80 prosenttiin. Suurimmat vahinko-osuudet sijoittuivat Venäjälle, kun Tiibetin ylängöllä ja osissa Kanadaa osuudet olivat noin 30 prosentin tuntumassa.
”Julkaistujen tutkimusten mukaan vähiten vaurioita esiintyi Euroopan ikirouta-alueilla, kuten Alpeilla ja Huippuvuorilla”, toteaa Hjort.
Ikiroudan kantokyvyn heikkenemiseen liittyvät infrastruktuurin ylläpito- ja korjauskulut voivat nousta arktisella alueella noin 30 miljardiin euroon vuoteen 2060 mennessä. Vain Venäjällä kulut voivat nousta yli 20 miljardiin euroon.
Kiinan laajoilta ikirouta-alueilta vastaavia kustannusarvioita ei ollut saatavilla.
Miten uhkiin voisi varautua?
Rakennusteknisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan tarkempia ennusteita ikiroudan muutoksesta. Näin vaara-alueet voitaisiin kartoittaa ja kustannuksia laskea.
Artikkeli:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat