
Äänestätkö aina samaa puoluetta vai sitä, ken on kaunein? Maistuuko sinulle vaalihernesoppa tai kahvikupponen torilla?
Luotatko ehkä vaalikoneeseen tai vaimon vinkkiin sopivasta ehdokkaasta vai oletko jäärä, joka ei taivu halpahintaisiin kosiskeluihin, vaan löytää täydellisen ehdokkaan ihan itse?
Olitpa kuka tahansa, valintoihisi vaikuttavat aina seikat, joita et tiedosta tai myönnä.
Näin sanoo keravalainen yhteiskuntatieteiden tohtori Hanna Willman-Iivarinen, joka on tutkinut äänestäjiä oman väitöskirjansa, muiden tutkijoiden aineistojen ja internetkyselyiden perusteella.
Hän julkaisee ensi viikolla tietokirjan nimeltä Satunnainen äänestäjä – äänestämisen psykologia.
”Tein väitöskirjaa kuluttajien päätöksenteosta ja mietin, toimivatkohan äänestäjät samoin kuin kuluttajat. Tutkin asiaa, ja kyllä he näyttivät toimivan. Tutkijana koin suorastaan velvollisuudekseni kertoa havainnoistani.”
Siis siitä, mitkä tekijät vaikuttavat puolue- ja ehdokasvalintoihimme. Tuttuja juttuja ovat arvot, sukuperinne, koulutus ja niin edelleen, mutta niitä tärkeämpää on se, haluaako kuulua jonkun ehdokkaan äänestäjäkuntaan vai ei. Tämä on tärkeintä vasemmiston äänestäjille.
Samaistuminen luo yhteenkuuluvuutta ja muovaa käsitystä itsestämme suhteessa esimerkiksi ympäristönsuojeluun, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tai maahanmuuttoon.
”Aika pieni osa äänestää sellaista ehdokasta, jonka leimaa ei halua itseensä”, Willman-Iivarinen sanoo mainiten esimerkkinä SDP:n Sanna Marinin.
”Hän on suosittu ja hänellä on miljoona someseuraajaa, mutta ne, joiden mielestä hän on pinnallinen nuorten naisten suosima superjulkkis, eivät halua kuulua samaan kannattajajoukkoon.”
”Jos maan taloudellinen tilanne on huono, hallituspuolueet saavat vähemmän ääniä.”
Äänestämisen syytkin vaihtelevat: osa täyttää kansalaisvelvollisuuttaan, osa haluaa vaikuttaa eli tukea tai rankaista puolueita.
”Ilmiö näkyy selvästi vaalituloksissa. Jos maan taloudellinen tilanne on huono, hallituspuolueet saavat vähemmän ääniä”, Willman-Iivarinen sanoo.
Vasemmistoa äänestetään arvosyistä, perussuomalaisia ja vihreitä yhden teeman perusteella. Perussuomalaiset kokevat myös muita enemmän päätöksenteon tuskaa ja pelkäävät katuvansa enemmän kuin vaikkapa vasemmisto.
Ja mitä jännittävämpänä pitää vaalivalvojaisia ja tulostenlaskentaa, sitä todennäköisemmin äänestää SDP:tä tai keskustaa.
”Alitajunta voi vaikuttaa varsinkin siinä vaiheessa, kun äänestäjä on puntaroi enää kahden tai kolmen ehdokkaan välillä.”
Äänestäjän tärkein valintakeino on tiedon hankkiminen. Mainosten, vaalikoneiden ja sosiaalisen median antama tieto on kuitenkin vajaata eikä aina edes luotettavaa.
”Kun kuitenkin pitäisi kyetä vertaamaan kokonaisia ihmisiä, alitajuntamme täydentää tietoja ja tekee ehdokkaista kokonaisia. Alitajunta voi vaikuttaa varsinkin siinä vaiheessa, kun äänestäjä on puntaroi enää kahden tai kolmen ehdokkaan välillä.”
Alitajunta katselee vaalikuvista, kuka näyttää pätevältä, miellyttävältä, aikaansaavalta ja luotettavalta. Usein tulee valituksi myös se, jonka nimessä on sama alkukirjain kuin itsellä.
Paidan värilläkin on väliä: naisella kirkkaanpunainen paita tuo lisää ääniä, Willman-Iivarinen havaitsi verratessaan ehdokkaiden mainoksia ja äänimääriä. Tätä ennen tiedettiin, että punapaitainen liftaaja saa enemmän kyytejä ja tarjoilija tippejä.
"Ajattelin, ettei meidän demokratiamme voi olla riippuvainen paidan väristä, mutta on se. Selityksenä on romanttinen punainen -efekti eli varsinkin miesten mielestä punaiseen pukeutunut nainen näyttää viehättävältä.”
Miehillä ääniä sataa parhaiten neutraalin värisellä paidalla.
Katsokaapa siis kevään vaalimainoksia sillä silmällä.
”Mainos sanomalehdessä, kahvitarjoilu ja mielipidekirjoitus tuovat lisää ääniä.”
Ehdokkaalle tuo ääniä myös oivaltava slogan ja jopa 1,5–3 -kertaisen äänimäärän, jos hän mainostaa sanomalehdessä tai laatii mielipidekirjoituksia, tekee hyvät vaalisivut, vaalivideon ja Facebook-ehdokassivun tai edes hengailee Twitterissä.
Myös vaalitilaisuuksien määrä korreloi vahvasti äänimäärään. Äänestäjä käy mielellään toriteltalla sopalla tai kahvi kupposella ja jää ehkä jopa kiitollisuudenvelkaan. Tarjoilua kannattaa siis järjestää.
Vaalikoneista Willman-Iivarinen muistuttaa, että niiden tekijät ovat vain toimittajia omine arvoineen.
”Vaalikoneisiin luottavat etenkin nuoret ja vihreiden äänestäjät. Nuorten sokeasta luottamisesta vaalikoneisiin olen erittäin huolissani, sillä moniselitteisten väittämien vuoksi kone voi suositella ehdokkaita, jotka ovat tosiasiassa äänestäjän kanssa ihan eri mieltä.”
Kokonaisia teemoja voi myös puuttua.
”Ehdokkaita kehottaisin vastaamaan huolellisesti jokaikiseen vaalikoneeseen, sillä äänestäjät käyttävät yleensä vain yhtä. Jos siihen ei ole vastannut, ehdokasta ei ole olemassa äänestäjän maailmassa.”
Willman-Iivarinen kirjoittaa parhaillaan ehdokkaita varten Enemmän ääniä -kirjaa, joka ilmestyy kuntavaaleihin 2025.
Tutkija on itsekin innokas ja sikäli satunnainen äänestäjä, että vaikka puolue pysyy, hän pähkäilee ehdokasta muillakin kuin järkisyillä loppuun asti.
”Aina ehdokas on lopulta löytynyt.”
Ehdokkaan miellyttävyys
Ehdokkaan nimi
Sloganin svengi
Ehdokkaan vaatteet
Onko vaalivideo
Onko Twitterissä
Onko Instagramissa
Millä profiililla toimii Facebookissa
Millaiset vaalisivut on
Ehdokkaan mielipidekirjoitukset lehdessä
Vaalitilaisuudet ja niiden tarjoilut
Mihin vaalikoneisiin on vastannut
Mitä ehdokas symboloi
Miten hyvin ehdokas sopii äänestäjän tarinaan (=narratiiviin)
Ehdokkaan äänestäjäkunta
Sosiaalinen paine lähipiiristä
Millaisessa roolissa äänestäjä äänestää
Mihin projektiin ehdokasta äänestämällä osallistutaan
Tuttuudentunne
Ehdokkaan mielipiteet ja arvot
Vaikutusmahdollisuudet
Ehdokkaan tavoitteet
Ehdokkaan suhde tulevaisuuteen
Ehdokkaasta tehdyt meemit