Hämeen elykeskus rajasi aiotun avohakkuun ulkopuolelle liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkana noin 3,7 hehtaaria kangasmetsää. Maastokäynnillä oli havaittu liito-oravan jätöksiä yli kymmenen puun alta ja muutamia pesäpaikoiksi sopivia kolopuita.
Jo aiemmin oli havaittu liito-oravan jätöksiä useiden haapojen juurelta. Kaikki havainnot oli tehty kyseisen 3,7 hehtaarin alueen sisällä.
Maan omistava yhtiö valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Yhtiö lupautui rajoittamaan metsänkäsittelyä siten, että muuttaa noin hehtaarin alan avohakkuusta harvennukseksi ja jättää lisääntymis- ja levähdyspuiden ympärille kulkuyhteydeksi 20 metrin levyisen suojapuuston.
Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) mukaan luontodirektiivi ja luonnonsuojelulaki eivät velvoita suojelemaan liito-oravan elinympäristöä kokonaisuudessaan. Säännökset koskevat vain lisääntymis- ja levähdyspaikkoja.
Jos alue halutaan kokonaan suojeluun, se tulee sisällyttää Naturaan tai siitä voidaan perustaa luonnonsuojelualue, KHO katsoo.
Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan mielestä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaus tehdään aina tapauskohtaisesti.
20 metrin pituisessa puustossa tulee jättää hakkaamatta noin 12 aaria ja 25-metrisessä puustossa noin 20 aaria, keskimääräistä puun pituutta vastaava ympyrä.
Yhdellä liito-oravalla on keskimäärin puoli tusinaa pesäpuuta. Jos suojelualat ovat toisistaan erillään, yhden liito-oravan kaikkien pesäpuiden yhteenlaskettu suojeluala on noin hehtaari.
Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön vuonna 2004 antamassa ohjeessa rajaus tehdään jättämällä koskematta liito-oravan lisääntymiseen tai levähtämiseen käyttämästä puusta 10–15 metrin säteinen vyöhyke, 300–700 neliömetriä. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan tämäkään ohje ei ole oikeudellisesti sitova.
KHO korosti päätöksessään metsänomistajien tasavertaista kohtelua. 3,7 hehtaarin suuruista alaa se piti liian suurena ja palautti asian elykeskukseen uudelleen käsiteltäväksi.
REIJO VESTERINEN