Ympäristöministeriön ihmiskoe

Suomessa käydään aina silloin tällöin keskustelua lainsäädännön ala-arvoisesta tasosta. Valtioneuvosto alitti kuitenkin arviointiasteikon kirkkaasti uudella nitraattiasetuksella, joka astui voimaan 1.4.2015.

Nitraattiasetuksen perimmäinen tarkoitus on vähentää maa- ja puutarhataloudesta vesistöön aiheutuvia päästöjä. Edellinen asetus oli tehty vuonna 2000, joten se oli päivityksen tarpeessa.

Uutta asetusta alettiin valmistella vuonna 2011, joten aikaa tekstin muotoilemiseen on ollut vähintään riittävästi. Tästä huolimatta asetus oli allekirjoitettaessa joulukuussa 2014 pahoin puutteellinen ja nyt se on uudestaan lausuntokierroksella lähinnä seuraavan lauseen aiheuttaman ongelman vuoksi: ”Peltolohkon osilla, joiden kaltevuus on vähintään 15 prosenttia, lannan ja orgaanisten lannoitevalmisteiden levitys on aina kielletty.”

Mitään viittausta vesistöjen läheisyyteen ei ole. Riippumatta siitä, miten kaukana lähin valtaoja, saati suurempi vesistö on, lannan levitys on kaltevalla pellolla kielletty.

Ympäristöministeriön ylijohtaja Timo Tanninen sanoi Ylen haastattelussa (2.4.), että lannanlevityskielto kalteville pelloille oli tarkoitus kohdentaa niin sanotuille herkille alueille, eli vesistöjen läheisyyteen, mutta ” maataloustukien valvonnan kannalta vaihtoehto osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, joten päädyimme tämän hetkiseen kompromissiin”.

Ajatuskulku asian suhteen on aivan käsittämätön! Samaa logiikkaa noudattaen kaikkiin autoihin tulisi asentaa alkolukko ja nopeudenrajoitin, sillä osa kuljettajista saattaa ajaa ylinopeutta ja osa olla vielä humalassa.

Kaikkien näiden käsittämättömien ja käytännölle vieraiden ase tusten jälkeen alkaa yhä vahvemmin tuntua siltä, että ympäristöministeriö on tekemässä brutaalia ihmiskoetta suomalaiselle maanviljelijälle; jos viljelijän päätä painetaan pinnan alle tarpeeksi kauan, tukehtuuko se lietteeseen vai kasvattaako se piru kidukset.

Perttu Sirviö

maatalousyrittäjä

Iisalmi

Avaa artikkelin PDF