"Kenen etu on, ettei nuorta eroteta koulusta?" – Etsivä nuorisotyöntekijä ihmettelee, miksi opiskelijan ja koulun rahahanat pysyvät auki, vaikka opinnot eivät etene

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistukset näkyvät koulujen ulkopuolella, kuten nuorisotyössä. Kuinka, sen kertoo keskipohjanmaalaisten Kaustisen, Vetelin ja Halsuan kuntien etsivä nuorisotyön­tekijä Tero Puusaari.

Puusaari on tehnyt etsivää työtä nyt seitsemän vuotta. Sitä ennen hän toimi ohjaajana nuorten mielenterveyskuntoutujien tukikodissa.

Haasteita on ammatillisessa opetuksessa ja oppilaitten läsnä­olossa ollut aina, mutta vuoden 2018 uudistuksen jälkeen ne vielä pahenivat.

”Lähiopetusta on leikattu ja itsenäistä opiskelua lisätty. Työharjoitteluun laitetaan oppilaita, joilla on perusasiatkin osittain oppimatta”, Puusaari luettelee.

Palautetta tulee muun muassa yrityksiltä, ja moni väsynyt opettaja, kuraattori ja opinto-ohjaaja on vaihtanut alaa.

Puusaari korostaa kuitenkin, että iso osa oppilasta pärjää hyvin, valmistuu jopa etuajassa ja imaistaan työmarkkinoille heti. Tosin osa näistäkin kokee epävarmuutta osaamisestaan työelämässä.

Osalla sen sijaan on kaikki hukassa, eikä heitä auta, että opiskelu on itsenäistä, jatkuvaa hakua ja tapahtuu isolta osalta yrityksissä.

”Huolestuttavinta on, että oppilaita pidetään koulun kirjoilla, vaikka heitä näkyy vain harvoin. Pahimmillaan poissaolotunteja on ollut vuodessa yli 400, ennen kuin opiskelija on erotettu. Siinä ajassa nuori on ehtinyt nostaa opintolainoja ja opintotukia”, Puusaari kertoo.

”Eräskin nuorimies oli nostanut ja hassannut kaikki opinto­lainat ennen kuin hänet erotettiin vajaan kolmen vuoden opiskelun ja 29 opintopisteen jälkeen. Hän oli itsekin sitä mieltä, että hänet olisi pitänyt erottaa jo ensimmäisen vuoden jälkeen, koska koulu ei kiinnostanut.”

”Oppilaalle tehdään karhunpalvelus ja hänen elämänsä menee solmuun, jos häntä roikotetaan koulun kirjoilla vain koulun saaman rahan takia. Olen 56-vuotias mies, enkä ymmärrä, kenen etu on, ettei nuorta eroteta. Nyt heidät päästetään putoamaan”, Puusaari sanoo.

”Minusta koulun pitäisi ilmoittaa Kelalle heti, jos opiskelija ei käy koulua eikä häntä tavoiteta, ja rahahanojen mennä kiinni. Tällöin nuori on yleensä yhteydessä kouluun ja pyrkii selvittelemään opiskelujaan, sillä nuorille raha on hyvä motivaattori.”

Puusaari on se, joka saa lakisääteisesti tiedon, kun toisen asteen opiskelija saa eropaperit. Usein koulu on häneen yhteydessä jo aiemmin.

”Soitan nuorelle ja kysyn, mitä hän meinaa ja mitkä ovat suunnitelmat. Joskus on motivaatiopulaa tai väärä ala, mielenterveyden ongelmia, elämän­hallinnan haasteita tai sitten ei vain nappaa. Eikä korona ole parantanut tätä tilannetta.”

Puusaaren mielestä koulunkäynnin haasteisiin pitäisi puuttua aiemmin, mutta opettajien resurssit eivät riitä eikä ylempiä tahoja tunnu kiinnostavan.

”Olisi pelkästään inhimillistä puuttua nuoren poissaoloon, sillä nuorella ei ole kaikki kunnossa eikä tule kuntoon, jos ei puututa. Auttavia tahoja kyllä on. Etsivä nuorisotyö on ohjausta, jossa nuorelle pyritään löytämään tarvittavat palvelut. Minulle paras palkka tässä työssä on, kun pystyn edes hiukan jeesaamaan nuorta elämässä eteenpäin.”

Kurjalta tuntuu sekin, että koko Suomi huutaa työvoimapulaa ja kädentaidon osaajia. Samaan aikaan osan nuorista annetaan kuitenkin mennä hukkaan ja uuteen työpotentiaaliin suhtaudutaan näin välinpitämättömästi.

”Tälläkin seudulla palkattaisiin perustason työntekijöitä ja ihan kilpailukykyiseen hintaan, jos heitä vain olisi”, Puusaari sanoo.

”Lisäksi nuoret kertovat hyppytunneista ja siitä, että tahti on liian löysä. Tutkinnon voisi nuortenkin mielestä tehdä jo kahdessa vuodessa, jos päivät olisivat täysiä. Työmarkkinoille saataisiin näin ammattitaitoista työvoimaa nopeammin.”