Diplomatia ei saa olla kirosana, kun Ukrainan sotaa ratkaistaan – perustelu on yksinkertainen eivätkä perustelijat ole diplomaatteja

Yhdysvallat on myöntänyt Ukrainalle tänä vuonna sotilaallista tukea 60 miljardia dollaria. Se on enemmän kuin yhdellekään yksittäiselle maalle yhden vuoden aikana sitten Vietnamin sodan.

Presidentti Joe Bidenin hallinnon räätälöimät tukipaketit on siunattu kongressissa ilman suurempia soraääniä. Rintamassa on kuitenkin myös jo säröjä.

Kolmekymmentä edustajainhuoneen ”edistyksellistä” demokraattia lähetti Valkoiselle talolle alkuviikosta kirjeen, jossa korostettiin, että Bidenin tulisi selvittää kaikki diplomaattiset tiet, myös suorat neuvottelut Putinin kanssa, sodan ratkaisemiseksi Ukrainaa tyydyttävällä tavalla.

Demokraattien enemmistö tyrmäsi aloitteen ja painosti ryhmän vetämään kirjeensä takaisin.

Yhdysvalloissa järjestetään kongressivaalit reilun viikon päästä. Vaaleissa valitaan kaikki 435 edustajaa alahuoneeseen sekä 35 uutta jäsentä satajäseniseen senaattiin.

Republikaanien se siipi, joka tukee Bidenin edeltäjää Donald Trumpia, on uhonnut painavansa jarrua Ukrainan aseistamisessa, jos puolue saa enemmistön edustajainhuoneeseen. Mielipidetiedustelujen perusteella on jopa todennäköistä, että näin käy.

New York Timesin ja muiden yhdysvaltalaismedioiden mukaan demokraattien piirissä on jo heinäkuusta lähtien pohdittu, minkälaisella diplomatialla sota saataisiin loppumaan mahdollisimman nopeasti.

Näiden pohdintojen tuloksena laadittu aloite lähetettiin Bidenille pahimpaan mahdolliseen aikaan. Se tulkittiin julkisuudessa myönnytykseksi Venäjää liehetteleville trumpilaisille.

Tämä poliittinen turbulenssi osoitti, että Ukrainan tukemista kannattava rintama on Yhdysvalloissa yhä vahva. Se on hyvä uutinen EU:lle, joka tarvitsee USA:n selustatukea omissa tuki- ja pakotepäätöksissään.

Toisaalta se myös paljasti, että diplomatia on Ukrainan sotaan liitettynä myös Washingtonissa poliittinen kirosana samalla tavalla kuin Euroopassa.

EU-johtajien toisteleman virallisen epistolan mukaan sodan ainoa hyväksyttävä ratkaisu on Venäjän tappio ja vetäytyminen Ukrainasta. Samaan hengenvetoon korostetaan, että mitään neuvotteluja ei nyt ole syytä käydä. Ei varsinkaan Vladimir Putinin kanssa.

Mitä napakammin ja uhmakkaammin tämän kaiken sanoo, sitä enemmän saa poliittisia irtopisteitä. Konkreettisen todisteen tästä antoi Suomen pääministeri Sanna Marin (sd.) lokakuun alun ylimääräisessä EU-huippukokouksessa.

”Tie konfliktista ulos on se, että Venäjä lähtee Ukrainasta”, Marin näpäytti, kun ulkomaiset toimittajat kysyivät häneltä kommentia presidentti Bidenin pohdintoihin sodan diplomaattisesta ratkaisusta.

Periaatteessa on hyvä ja kunnioitettavaa, että Yhdysvalloissa ja Euroopassa vedetään voittopuolisesti hyvin tiukkaa linjaa suhteessa Putiniin. Toisaalta linjaus on myös kyyninen, koska se perustuu oletukseen, että ukrainalaiset jaksavat taistella ja kärsiä loputtomasti.

Sodan loppuratkaisun kannalta on huolestuttavaa, jos diplomatian muuttuminen kirosanaksi tarkoittaa, että diplomatia on kytketty pois päältä.

Erityisen huolestuneita tästä ovat sotilaat. He korostavat, että mitään sotaa ei saada loppumaan vain sotimalla.

Käytännössä sotatantereella menestyvälle Ukrainalle annettavan sotilaallisen tuen rinnalla USA:n ja sen EU-liittolaisten pitäisi yhteistyössä Ukrainan kanssa selvittää vaihtoehtoja neuvotteluratkaisun löytämiseksi.

Financial Timesin kolumnisti Gideon Rachman siteerasi joku aika sitten kokenutta sotilaslähdettä, joka muistutti, että sotatoimet ovat tehokkaita vain, jos ”niiden rinnalla tehdään sekä taloudellisia että diplomaattisia aloitteita”. Lähteen mukaan ”juuri nyt ei ole nähtävissä riittävästi diplomatiaa”.

Yhdysvalloissa pitkään toiminut sotilastiedustelulähde painotti samaa MT:lle lokakuun alussa.

”Tiedustelupiireissä ollaan kyllä yhtä mieltä siitä, että konkreettisia neuvottelukosketuksia on ollut vähän”, lähde muotoili.

On selvää, että julkisuudessa johtavat sotilaat tukevat eurooppalaisten poliitikkojen linjaa, jonka mukaan Ukrainan sodassa ei nyt ole neuvotteluratkaisujen aika. Tätä myös Suomen puolustusvoimien komentaja Timo Kivinen korosti MT:n haastattelussa (MT 26.10.).

Toisaalta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtava puolustusvoimien ylipäällikkö presidentti Sauli Niinistö on koko ajan sanonut tukevansa esimerkiksi Ranskan ja Saksan johtajien mahdollisia yrityksiä pitää yhteyttä Moskovaan.

Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että yhteyttä ei pidetä riittävästi millään tasolla – eikä edes julkisuudelta piilossa.

Pientä toivoa herättää CNN:n tieto siitä, että USA:n keskustiedustelupalvelu CIA:n johtaja Bill Burns vieraili lokakuun alussa salaa Ukrainassa ja tapasi muiden muassa presidentti Volodymyr Zelenskyin.

Mitä ilmeisimmin EU:n mahtimaat ovat vetäneet vesiperän pyrkiessään keskustelemaan Kremlin kanssa. Myös yritykset saattaa Ukrainan ja Venäjän edustajat yhteen ovat useiden eri lähteiden mukaan epäonnistuneet.