Maamme maatalouspolitiikasta päätetään Euroopan unionin tasolla. Siellä tiedetään mikä on meille parasta. Ja tuon meille parhaan valvomista hoitaa valtava byrokraattien ja tarkastajien lauma.
Usein kuitenkin varsinkin kaupungeissa unohdetaan, että maaseutu on paljon muutakin kuin pelkkä maatalous. Siellä on monenlaista pientä yritystoimintaa ja vapaaehtoista kansalaistoimintaa. Ilman niitä maaseutu olisi jokseenkin ”hengetön”. Tätä kaikkea pitäisi kehittää yhteiseksi hyväksi ja siitä elantonsa saavien hyväksi.
Nyt ollaan kuitenkin tultu tilanteeseen, että EU kehittää kehittämiskohteensa hengiltä. Byrokratiasta on tullut itsetarkoitus, sillä kehittämishankkeiden aktiivien ajasta jopa peräti 35–50 prosenttia menee hallinnointiin eli byrokratian pyörittämiseen! Ja kun siihen lisätään muut järjettömät käytännön toimintaa rajoittavat määräykset, niin moni maaseudun aktiivi on lyönyt hanskat tiskiin tai on ainakin rättiväsynyt toimimaan.
EU:sta on tullut ”koira, joka puree omaa häntäänsä”. Sen oma toiminta on kääntynyt sitä itseään vastaan. Ihmiset varsinkin maaseudulla ovat todella masentuneita ja vihaisia. Maalla ”ei ole mukavaa”.
Reijo Tossavainen
kansanedustaja (ps)