Keinoliha kuluttajakäyttöön kymmenen vuoden sisällä ‒ yksittäinen tuote tuskin tulee korvaamaan lihaa
Lihalle kehitetään jatkuvasti uusia korvikkeita, joiden ympäristövaikutukset olisivat lihaa pienemmät.
Lihankorvikkeiden lisäksi kasviproteiinien, kuten kuvassa olevan härkäpavun, käytön uskotaan lisääntyvän seuraavien vuosikymmenien aikana. Kuva: Sanne KatainenElintarvikeala ja maatalous ovat keskeisiä toimialoja Suomen ilmastotavoitteiden ja luonnon biodiversiteetin ylläpidon kannalta.
Sitran ja Helsingin yliopiston yhteistyössä järjestämässä webinaarissa tiistaina keskusteltiin tulevaisuuden ruuantuotannosta.
Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteellisen tiedekunnan yliopistonlehtori Markus Vinnari kertoo, että maapallon elinkelpoisesta maapinta-alasta on tällä hetkellä puolet maatalouden käytössä. ”Tästä elinkelpoisesta alasta 77 prosenttia on käytössä eläinperäiseen ruuantuotantoon, joka tuottaa vain 18 prosenttia globaalisti kulutetuista kaloreista.”
”Tulevaisuudessa Suomessakin tullaan luultavasti syömään enenevissä määrin viljeltyä keinolihaa, mikrobiproteiineja ja kasvipohjaisia proteiineja. Jo vuonna 1894 ranskalainen kemian professori Pierre-Eugène-Marcellin Berthelot arvioi, että ihmiset eivät enää vuonna 2000 söisi kuolleiden eläinten lihaa vaan sen laboratoriossa tuotettua vastinetta”, Vinnari kertoo.
Keinoliha on kuitenkin suurelta osin yksityisesti rahoitettua, joten tuotteita tuskin tullaan saamaan suurille markkinoille muutamiin vuosiin.
”Menee vielä viidestä kymmeneen vuotta, että keinoliha saadaan ruokakauppoihin jokaisen ihmisen käyttöön. Silloin keinolihamarkkinoista tulee kannattavat”, Mosa Meatin toimitusjohtaja Mark Post kertoo webinaarissa.
Suomessa on herne-, härkäpapu- ja kauraproteiinista sekä kauraleseestä ja -jauhosta sekä rypsi- ja rapsiöljystä valmistetun nyhtökauran myötä enemmän markkinarakoa vaihtoehtoisille proteiininlähteille.
Helsingin yliopiston työelämäprofessori Reetta Kivelä kertoo, että kuluttajat alkavat vähitellen jo kokea, että ruokamarkkinoilla on liikaa uusia innovaatioita, joista mikään ei täysin vastaa toiveita. Uusia innovaatioita pitää linkittää, jolloin yksi innovaatio luo pohjaa seuraavalle ja niin edelleen.
”Meillä on valtavan tietoinen nuorten sukupolvi kasvamassa. Heitä kiinnostaa yhteinen hyvä ja parempi tulevaisuus. Vaihtoehtoisia tuotteita kannattaisi lisätä esimerkiksi kouluruokailuun, jossa ne tavoittavat suuren osan lapsista ja nuorista”, Kivelä kertoo.
Kestävien ruokajärjestelmien apulaisprofessori Hanna Tuomisto Helsingin yliopistosta kertoo, että viljelty liha, soluviljelty soluton proteiini ja kaasufermentoitu mikrobiproteiini vaativat huomattavasti vähemmän maa-alaa kuin nykyinen kotieläintuotanto.
Solumaatalouden tuotteiden ja prosessoitujen kasviproteiinien tuotantoon menee kuitenkin enemmän energiaa ja sähköä.
Tuomisto kertoo, että tutkimuksissa on osoitettu, että suomalaiset ovat halukkaita kokeilemaan uusia tuotteita.
”Uusissa tuotteissa hinnan ja laadun pitää toki olla kohdillaan, mutta monet uudet tuotteet on myös prosessoitu turhan pitkälle. Markkinoille tarvitaan esimerkiksi jauhelihaa vastaavia tuotteita, joiden käyttötarkoitus ja -tapa on selkeä”, Tuomisto kertoo.
Hanna Mattila ympäristöministeriöstä kertoo, että ympäristöasioiden lisäksi tulevaisuuden ruokajärjestelmässä tulee ottaa huomioon ruuan terveellisyys. Ravitsemussuosituksiin yltää tällä hetkellä vain harva suomalainen.
Solar Foodsin kaupallinen johtaja Shilei Zhang uskoo, että seuraavan 20 vuoden aikana tuotteiden raaka-aineet tulevat monipuolistumaan, mutta mikään yksittäinen tuote tai raaka-aine ei tule korvaamaan lihaa.
Lue lisää:
- Osaston luetuimmat
