Konsultti kuuluu vähiten arvostettujen ammattien joukkoon. Silti konsultteja on aina vaan enemmän.
Periaatteessa konsultti on asiantuntija, jonka apuun turvaudutaan, kun oma osaaminen ei riitä. Valitettavasti homma riistäytyy helposti käsistä.
Välillä tuntuu, että valtiolta ja kunnilta ei löydy niin vähäpätöistä asiaa, ettei päätöksen teon avuksi tarvita konsulttia.
Etenkin ikävien päätösten teossa konsultit ovat suosiossa. Ihmiset ovat oppineet, ettei työpaikalle ilmaantuneesta konsultista seuraa mitään hyvää.
Ja siksi konsultteja vihataan ja pelätään. Se on tavallaan väärin, sillä ei ole konsultin vika, jos johto pakoilee konsultin selän takana vastuuta.
Viime kevään surkuhupaisin uutinen tuolta saralta tuli Kouvolasta, jossa on tarve yli 300 henkilötyövuoden karsimiseen. Siellä kaupunginhallitus päätti pyytää konsultilta apua vähennyksiä varsinaisesti kohdentavan konsultin palkkaamiseen.
Jos hommaa kehittelee tuosta vielä pidemmälle, pian konsultit ovat kaikki mitä tarvitsemme. He voivat selvitysten laadinnan ohella rekrytoida toisiaan.
Erottamisen lisäksi konsultteja käytetään työntekijöiden palkkaamiseen. Siinä heidän apunaan ovat erilaiset testit.
Lopputulokset ovat sekä onnistuneita että täydellisiä katastrofeja. Epäonnistumisten vaaraa lisää, että luonnehäiriöiset tyypit ovat hyviä luikertelemaan testitilanteiden läpi.
Toisaalta vika väärästä henkilövalinnasta ei ole aina konsultin, vaan tehtävänannon. Työpaikkailmoitusten perusteella lähes kaikkiin työpaikkoihin halutaan ulospäin suuntautuneita uraohjuksia.
Omaan etenemiseen keskittyvät menestyjät eivät silti välttämättä ole lopputuloksen tai työpaikan hengen kannalta hyviä. Tutkimusten mukaan parhaiten menestyvien yritysten johtajat edustavat päinvastaista ihmistyyppiä.
Vaan oletteko nähneet työpaikkailmoitusta, jossa haettaisiin rauhallista, ehkä jopa vähän sisäänpäin kääntynyttä johtajaa?
Tavallaan myös rahastosijoittaminen on osa konsulttibisnestä. Siinä annat rahasi konsulttien käyttöön, ja jos oikein hyvin käy, pörssipelin lopputuloksena sijoituksesi pysyy pörssin yleisindeksin tahdissa.
Miinus aktiivisesta sijoitustoiminnasta syntyneet kulut.
Konsulttien huonoa mainetta pitää yllä välillä tapahtuva suoranainen rahastus. Tasaisin välein konsultit monistavat jonkun muotioikun, jonka sitten myyvät kalliilla kaikkiin työyhteisöihin.
Siitä seuraa tulosjohtamiskoulutusta ja seminaareja, joissa etsitään yhteisön arvoja. Käytäntöihin niillä on harvoin pitkäaikaista vaikutusta.
Huippuunsa vietyä rahastusta ovat erilaiset selvitykset, joita syntyy monistuskonetta huudattamalla. Tuoreita esimerkkejä riittää.
Helsinki maksoi pelkästä Guggenheim-museon esiselvityksestä lähes kaksi miljoonaa euroa. Siinä tuli monistenipulle sivuhintaa. Lähes samaan sivuhintaan pääsi huippu-urheilun tilaa selvittäneen kotimaisen työryhmän kopionippu.
Turhan usein aherruksen lopputulos päätyy arkistohyllyn lukemattomien kansioiden sekaan. Tai ehkä se on jopa hyvä.
Yhteistä hyville konsulttiselvityksille on, että ne päättyvät toteamukseen, että tässä on kattavan jatkoselvityksen paikka.
jarmo.palokallio@
maaseuduntulevaisuus.fi