Maailmankirjallisuuden klassikot saatetaan tulevaisuudessa tuntea lastenhuoneen puolella hieman paremmin. Disneyn ankka- ja hiiriversiot ottavat huomattavia taiteellisia vapauksia, mutta kaikissa on säilynyt ainakin osa perusjuonesta.
Nuoren Wertherin kärsimyksiä poteva Agünther ei päädy yhtä rankkaan ratkaisuun kuin Goethen alkuperäisteoksen kertojahahmo, vaan sarjakuvaversiossa selvitään kyynelillä ja kuhmuilla.
Aku Ankka -lehden ylläpitämä puhekuplien korkea kielellinen taso on ennallaan. Kun Mummo Ankka kuvailee Shakespeare-klassikon Äkäpussi-Roopea sanoin ”ahne, pahansisuinen ja läpihapan ärmätti”, vakavampikin lukija vähintään hymähtää.
Kirja varmasti viihdyttää ankkojen pienempiä ystäviä. Todennäköisesti myös useimmat klassikoita tuntevat selaavat kirjan mieluusti läpi. Kovin pitkälle junamatkalle siitä ei lukemista ainakaan omalla tahdillani riittänyt.
Kirjan seitsemästä tarinasta vain kaksi on aiemmin Suomessa julkaisemattomia, joten kovimmille Taskukirja-harrastajille teoksessa ei ole paljon uutta luettavaa.
ANTTI HIRSAHO
Ankalliskirjallisuuden klassikot 1 – Tuulen tuomaa ja muita tarinoita. 384 sivua. Sanoma Magazines.