Petri Sarvamaalle isänmaallisuus tulee sinivalkoisen kodin perintönä – "Juhlistan itsenäisyyspäivää tekemällä töitä meidän yhteisen Euroopan hyväksi"

Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa (kok.) ahertaa Suomen itsenäisyyspäivänä töiden parissa. Maanantaina 6. joulukuuta Brysselissä on ohjelmassa valiokuntakokouksia ja neuvottelu oikeusvaltioperiaatteesta.

"Juhlistan itsenäisyyspäivää tekemällä töitä meidän yhteisen Euroopan hyväksi", Sarvamaa kertoo puhelimessa MT:lle.

Kolmannen kauden meppi Petri Sarvamaa arvostaa korkealle saamaansa kunniamerkkiä. Hänelle on myönnetty Suomen Leijonan 1. luokan ritarimerkki. Ennen politiikkaan lähtemistä Sarvamaa toimi pitkään toimittajana Ylessä.

Kaikki Suomen yhteiskuntaa koossa pitävät instituutiot ja traditiot, kuten kunniamerkit ja tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto, ovat Sarvamaan mielestä tärkeitä.

"Olen kunniamerkistä nöyrästi kiitollinen. Koen sen niin, että jotain on ainakin yritetty tehdä isänmaan eteen."

Sarvamaa on Euroopan parlamentin maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen ja parlamentin pääneuvottelija EU:n uuteen metsästrategiaan. Vuodesta 2012 lähtien meppinä toiminut kokoomuslainen haluaa olla suomalaisen maaseudun puolestapuhuja Brysselissä.

Metsiin kohdistuvan EU-lainsäädännön lisäksi Sarvamaa seuraa huolestuneena kansainvälistä tilannetta, joka muuttuu koko ajan pikkuisen huonompaan suuntaan.

Sarvamaa on kasvanut Helsingissä, mutta vanhempiensa kautta europarlamentaarikolla on vahvat siteet myös Itä- ja Länsi-Suomeen. Hänen isänsä tuli Pietarista Suomeen alun perin Venäjän vallankumousta pakoon 9-vuotiaana. Äiti oli puolestaan Etelä-Pohjanmaalta.

"Suomessa kulttuuriperintö on jakaantunut hyvin vahvasti itään ja länteen. Pähkinäsaaren rauhan raja näkyy edelleen ihmisten luonteessa sekä tavassa puhua ja olla."

Isänmaallisuus tulee Petri Sarvamaalle luonnostaan kodin perintönä, sillä vanhemmat olivat arvoiltaan hyvin sinivalkoisia.

"Isä palveli sotien aikana radiotiedustelupataljoonassa venäjän kielen taitonsa vuoksi, ja hän toimi jo 1930-luvulla suojeluskunnassa. Äiti taas oli Pohjanmaalta, joten asia on selvä", Sarvamaa sanoo.