Yli-ikäinen puusto altis kirjanpainajatuhoille
Lämpiminä kesinä kirjanpainajasukupolvia saattaa syntyä kaksi. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoEkometsätalouden liiton Sakari Hankonen ja Erkki Lähde kirjoittavat (MT 2.9.13), että meneillään olevat kirjanpainajatuhot kuusikoissa ovat seurausta avohakkuista, kuusen istutuksesta ja yhden puulajin metsiköistä. Heidän mukaansa tuhoilta voitaisiin välttyä, jos käytettäisiin luontaista uudistamista.
On myönteistä, että etsitään ja esitetään erilaisia keinoja tuhoriskien vähentämiseksi. Valitettavasti kokemukset eivät kuitenkaan tue käsitystä, että luontaisella uudistamisella voitaisiin kirjanpainajatuhot estää.
Saksassa, jossa järkiperäinen metsänhoito aloitettiin jo 1700-luvulla ja sen myötä myös metsätuhojen seuranta, laaja-alaisista, epidemian luonteisista kirjanpainajatuhoista on kirjallista tietoa jo samalta vuosisadalta. Tuohon aikaan vasta aloiteltiin metsänistutusta, joten kirjanpainajille sopivat, riittävän vanhat ja järeät kuusikot olivat luontaisesti syntyneitä.
Etelä-Saksassa kirjanpainajat kuivattivat pystyyn 1900-luvun lopulla 1 500 hehtaaria luonnontilaista vanhaa kuusikkoa luonnonsuojelualueella parissa vuodessa.
Kirjanpainajaa tavataan pohjoisella havumetsävyöhykkeellä kaikkialla, missä kuusi kasvaa. Nämä kaarnakuoriaiset ovat tappaneet kuusikoita laajoilla alueilla kautta aikojen myös Siperiassa, jossa metsät ovat uudistuneet ja kehittyneet luontaisesti.
Ruotsissa ja Norjassa 1970-luvulla sattuneet vuosikausia kestäneet kirjanpainajatuhot tapahtuivat luontaisesti syntyneissä vanhoissa kuusikoissa.
Nämä esimerkit riittänevät jo osoittamaan, ettei luontaisella uudistamisella kyetä kirjanpainajatuhoja estämään. Rehevillä maapohjilla kuusikot kehittyvät luontaisesti lähes puhtaiksi kuusikoiksi. Syynä niiden altistumiseen kirjanpainajatuhoille ei ole kuitenkaan monokulttuuri vaan niiden ikääntyminen ja sen mukana alentunut kyky kestää kuivia ja lämpimiä sääjaksoja.
Epidemiaksi laajentuneiden kirjanpainajatuhojen synty ja kulku on lähes aina noudattanut samaa kaavaa. Myrskyn kaatamaa puustoa on jäänyt metsään tai korjattuna metsäteiden varsille ainakin yhden kasvukauden yli. Myrsky vioittaa enemmän tai vähemmän myös pystyyn jäävää puustoa. Kun samanaikaisesti ovat sattuneet vielä lämpimät kesäsäät, on kirjanpainajille tarjoutunut hyvät ja helpot lisääntymismahdollisuudet. Kun kanta on noussut riittävän korkeaksi, kirjanpainajat ovat kyenneet iskeytymään eläviin puihin, myös nuorempiin puihin. Suurin altistava tekijä on puuston yli-ikäisyys. Epidemia on usein jatkunut useita vuosia ja loppunut vasta viileiden säiden ja muiden kantaa rajoittavien tekijöiden voimistuttua.
Sama kaava on pääpiirteittäin toteutunut viime vuosina Suomessakin. Myrskyn kaatamaa puustoa – erityisesti yksittäispuita – on jäänyt huomattavia määriä metsään. Useat poikkeuksellisen lämpimät kesät ovat mahdollistaneet kirjanpainajalla toisenkin sukupolven kesän aikana ja samanaikaisesti heikentäneet puiden vesitaloutta.
Myrskyihin ja muihin sääilmiöihin emme voi vaikuttaa. Tuhoriskiä voimme ennalta vähentää hyvällä metsähygienialla ja korjaamalla puusto ennen kuin se tulee yli-ikäiseksi ja menettää vastustuskykyään.
Erkki Annila
prof. emeritus
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat