LUKENUT MIES
Monia Suomen historian ratkaisevia on järjellä vaikea selittää. Miten Suomi säilyi sotien välillä demokratiana, vaikka kaikki muut ensimmäisessä maailmansodassa itsenäistyneet valtiot muuttuivat oikeistodiktatuureiksi? Miten Suomi kykeni säilymään toisessa maailmansodassa itsenäisenä jättiläisvaltiota vastaan, vaikka lähes koko muu Eurooppaa miehitettiin vierailla joukoilla?
Professori Jukka Sarjala on tehnyt elämäntyönsä aivan muilla aloilla, viimeksi Opetushallituksen pääjohtajana. Siksi hänellä on ammattitutkijoista poiketen kanttia tunnustaa, että historiassa ratkaisee monta kertaa sattuma.
Sen sijaan Sarjala on useimpien historiantutkijoiden kanssa samaa mieltä, että historialla ei ole mitään juonta. Historiallisen kehityskulun lenkit syntyvät kirjoittajien päässä.
Suuria käänteitä enemmän Sarjalaa kiinnostavat historian marginaalin merkinnät. Oman aikansa valtavirtaa vastustavat poikkeamat jäävät ennen pitkää unohduksiin, mutta Sarjala on koonnut niitä koko joukon välivarastoon. Kuivaa tiedettä tämä kirja ei ole vaan pääosin julkisista lähteistä koottua leppoisaa tarinointia.
Monet Sarjalan poimimista tapahtumista tapahtuvat maaseudulla, kuten Nivalan konikapina ja Honkimäen selkkaus, jossa maalaisliittolainen ministeri Jalo Lahdensuo aiottiin muiluttaa kotoaan aamuhämärissä.
Monet tarinat liittyvät syrjityn maaseudun lyhytaikaisiin liikehdintöihin kuten 1930-luvun pulapuolueisiin tai Veikko Vennamon nostamaan pientalonpoikien puolueeseen. Valotetaan myös monet äärivasemmiston yritykset saada kannatusta pienviljelijöiden keskuudessa.
Pienenä kritiikkinä pitää todeta, että Sarjala tarkastelee tapahtumia usein yksipuolisen jälkiviisauden silmin.
Liikehdinnät ovat aikansa lapsia ja liittyvät aina johonkin kokonaisuuteen, hienosti sanottuna kontekstiin. Esimerkiksi esikeynesläisen professorin Yrjö Jahnssonin epätasaista taistelua mahtavan pääjohtajan Risto Rytin kovaa linjaa vastaan voisi tutkia syvemmin.
PEKKA ALAROTU
Jukka Sarjala: Kotomaamme
outo Suomi. 264 sivua. Teos.