Vaikka Itämeren kuormitus loppuisi huomenna, pohjasta vapautuisi edelleen sinne varastoituneita ravinteita

Itämeri on valtameriin verrattuna erittäin pieni ja matala, sen keskisyvyys on vain 54 metriä. Vesi vaihtuu hitaasti, koska ainoa yhteys Atlanttiin on Tanskan ja Ruotsin välisen kapean salmen kautta.

Itämeri onkin Mustanmeren jälkeen maailman toiseksi suurin murtovesiallas.

Itämeren valuma-alueella asuu 85 miljoonaa ihmistä. Mereen valuu ravinteita hyvin laajalta alueelta.

Teollistumisen myötä 1980-luvun puoliväliin saakka Itämeren ravinnekuormitus kasvoi. Neljänkymmenen viime vuoden aikana mereen päätyvän fosforin ja muiden ravinteiden määrää on kuitenkin pystytty vähentämään noin 60 prosenttia.

Suurin yksittäinen kuormitukseen vaikuttanut tekijä on parantunut jätevesien puhdistus. Myös erilaisilla suojavyöhykkeillä, joilla ehkäistään ravinteiden valumista pelloilta, on merkitystä.

Vaikka ravinnekuormaa jatkuvasti vähennetään, meren tila paranee hitaasti. Meren pohjaan on kertynyt vuosien kuluessa ravinnevarasto, joka rehevöittää merta. Tätä kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi.

Rehevöityminen näkyy esimerkiksi kasviplanktonien runsastumisena. Vesi myös samentuu ja sinileväkukintoja alkaa esiintyä.

Oman haasteensa aiheuttaa ilmastonmuutos, jonka kaikkia vaikutuksia Itämereen ei tiedetä.

Todennäköistä on, että esimerkiksi suolapitoisuus vähenee entisestään, kun sademäärä lisääntyy. Lisääntyvät sateet myös huuhtovat entistä enemmän ravinteita maalta, mikä rehevöittää merta.

Vähenevä jääpeite lisää veden sekoittumista, mikä voi toisaalta vähentää talvisia happikatoja.

Lämpenevä vesi kuitenkin kiihdyttää veden kemiallisia prosesseja ja voi vahvistaa ympäristömyrkkyjen vaikutusta. Happikato ja ravinnekuormitukseen liittyvät ongelmat voivat pahentua.

Lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa Itämeren vedenkorkeuteen. Suomessa nousua on toistaiseksi kompensoinut maanpinnan kohoaminen.

Muuttuvat elinolot vaikuttavat lajien elämään ja muuttavat niiden esiintymismääriä. Tällä voi olla yllättäviäkin seurauksia Itämeren ravintoverkkoihin.