Eduskunta päätti suuresta vaalipiiriuudistuksesta. Vaalipiirien lukumäärä putoaa kahdella, kun Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala toisaalla ja Etelä-Savo ja Kymi toisaalla yhdistetään.
Uudistukseen kuuluu, että kukaan ei ole tyytyväinen.
Tyytyväisimpiä lienevät vihreät, jotka saivat kiristämällä lähes sen, minkä halusivat.
Vaalipiirien yhdistämisellä on tarkoitus helpottaa pienten puolueiden ehdokkaiden pääsyä läpi. Mitä pienempi vaalipiiri on, sitä korkeampi on prosentuaalinen kynnys saada paikka eduskuntaan. Uudellamaalla äänikynnys on kolme prosenttia, Mikkelissä yli kymmenen.
Kaikissa vaalipiireissä pitää puolueen saada silti sama
määrä ääniä saadakseen paikan. Vaalipiiritohinassa on unohtunut, että jokaista paikkaa kohti tarvitaan noin 13 000 ääntä. Jos jokin puolue ei ääniä saa, niin ei saa.
Puolueet sopivat viime vaalikaudella uudesta tasauspaikkajärjestelmästä, joka olisi toteuttanut suhteellisuuden hyvin tarkasti koko valtakunnassa. Jos puolue saisi kymmenen prosenttia valtakunnan äänistä, se saisi kymmenen prosenttia myös paikoista.
Tämä sopimus revittiin nyt auki. Tapaus osoittaa, miten ailahtelevaista politiikka on.
Politiikan tutkija Pertti Timonen kirjoittaa asiasta pirteästi Demokraatissa. Timonen toteaa, että SDP, jonka pitäisi olla oikeudenmukaisuuden puolue, ei itse toimi periaatteidensa mukaisesti. Kokoomusta ja keskustaa ei vaalijärjestelmän uudistaminen enää kiinnosta, ja vihreät myivät periaatteensa vallan hernerokasta.
Vain perussuomalaiset seisoivat johdonmukaisesti uudistuksen takana, Timonen tykittää. Kerrankin Soini saa kehuja valtio-oppineelta.
Vaalipiiriuudistus onkin täyttä teatteria. Timonen viittaa käynnissä olevaan kuntauudistukseen. Jos pääkaupunkiseudulle syntyy jättikunta tai metropolihallinto, joudutaan vaalipiirit repimään vielä kerran.
Siihen vaalipiirijakoon ei riitä edes Speden sketsien naisen logiikka, Timonen tiivistää.
Toisaalta. Vaalipiirien piirtäminen on niin vaikea asia, että vain Spede Pasanen olisi kyennyt sen tekemään.
Vaalipiiri-
uudistus onkin täyttä teatteria.