
Suomen Puolustusvoimat nojaa reserviläisiin, ja vakituisen väen määrä on pieni, noin 12 000 henkeä. Taisteluajan 280 000 sotilaan joukkoa ei muodostettaisi hetkessä. Toisaalta myrskykään ei nousisi yhdessä yössä.
EU-jäsenyys ja Nato-kumppanuus varmistavat, että yhteistyökumppanit pitävät Suomea ja Ruotsia ajan tasalla, jos lännen huippuunsa viritetty tiedustelupalvelu saa vihiä jotain turvallisuutta olennaisesti heikentävää.
"En väheksyisi myöskään omaa kykyämme hankkia tiedustelutietoa", sanoo prikaatikenraali Sami Nurmi puolustusministeriöstä.
Häntä ja monia muita on askarruttanut, miksi Ukrainan suuren reservin liikekannallepano jäi tekemättä. Syitä on monia, ja tärkeimpinä lienevät luottamus rauhanomaiseen ratkaisuun ja halu välttää ärsyttämästä Venäjää.
Jos Suomea uhkaisi aseellinen hyökkäys, alkaisi aseistuksen hajasijoittaminen. Sotamateriaalia alettaisiin hajauttaa ympäri maata salaisiin paikkoihin, ja lentokoneet siirrettäisiin toimimaan maantietukikohdista. Näin niitä ei voisi tuhota yllätyshyökkäyksellä.
"Jotkut ovat virheellisesti väittäneet, että tositilanteessa Suomen hävittäjät tuhottaisiin sodan ensimmäisenä päivänä. Niin ei käynyt edes Ukrainassa, vaikka maa ei ilmeisesti ollut hajasijoittanut koneitaan", toteaa edellisen hallituksen puolustusministeri Jussi Niinistö.
Sami Nurmi sanoo, että koko Suomen sodanaikaista vahvuutta ei kutsuttaisi riviin heti, vaan sotilaiden määrää säädeltäisiin ulkoisen uhan mukaan.
"Tilanteen kiristyessä joukkoja kutsuttaisiin harjoituksiin, ja nostaisimme asteittain suorituskykyämme. Se osoittaisi ulospäin, että olemme valmiita puolustamaan maata ja kynnys hyökkäykseen kasvaa – tämä suorituskyvyn säätely koskee maa-, meri- ja ilmavoimia."
Puolustushallinnossa on seurattu tarkasti Ukrainan sodan kulkua, kuten kaikkia muitakin aseellisia konflikteja. Perinteinen kuva sodasta on saanut lisänsä informaatiovaikuttamisesta, tietohallintoa lamaannuttavista kyberiskuista, voimankäytöstä asutuskeskuksia vastaan ja yhä pidemmälle yltävistä täsmäaseista.
"Silti yllättävän perinteisellä tavalla yhä soditaan. Venäjä vyöryttää massalla, ja tykit puhuvat", sanoo Nurmi.
Jussi Niinistö ei luottaisi kovinkaan paljon siihen, että Venäjän johdon ja kansan mielissä eläisivät varoittavina esimerkkeinä korpeen tuhotut panssarikolonnat Raatteen tiellä. Sukupolvet vaihtuvat, eikä vanhoista takaiskuista ole pahemmin pidetty ääntä.
"Venäjän sotilaspiireissä tiedostetaan toki, että Suomi antaisi tiukan vastuksen. 'Karhukaan ei syö piikkisikaa' -sanonta kuvaa aika hyvin puolustuksellista pelotettamme."
Lue lisää: