Torstaina Kööpenhaminaan kokoontunut Itämeren suojelukomissio Helcom nostaa tikun nokkaan Itämeren alueen viljelijät. Heiltä vaaditaan jälleen suurinta ravinnepäästöjen vähentämistä (MT 2.10.).
Moittimisen sijaan maataloutta sopisi välillä kiitelläkin.
Suomalaisessa maataloudessa ravinteiden käyttöä on vähennetty jo siinä määrin, että päästöjä vesistöihin ei voi käytännössä suuria määriä syntyäkään. Maatalouden piikkiin kirjataan kuitenkin sujuvasti muun muassa vesistöjen sisäistä kuormitusta sekä luonnon omaa huuhtoumaa.
Helcomin maataloudelle asettamat tavoitteet ovat epärealistiset. Ne eivät huomioi maatalouden varsinaista tehtävää eli ruuantuotantoa.
Suojelukomissio Helcom syntyi osana Helsingin sopimusta, jossa Itämeren rantavaltiot sitoutuivat vähentämään kuormitusta kaikista päästölähteistä. Maatalous on hoitanut ja tulee hoitamaan osansa.
On vastoin Helsingin sopimuksen henkeä vyöryttää suojeluvastuu pelkästään maatalouden harteille. Yhtä epäonnistunut oli ympäristöministeri Ville Niinistön lausunto (HS 1.10.), jonka mukaan kaupunkien jätevesien puhdistamisessa ei olisi enää tehostamisen varaa.
Luonnon lisäksi Itämerta kuormittavat sen rantavaltioissa asuvat ihmiset. He tarvitsevat ruokaa, ja päästöjä syntyy sekä ruuantuotannossa että ruuan läpäistessä ihmisten elimistön.
Maatalouden painostus johtuu siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta viimeistellään parhaillaan. Suojelun lobbaus kohdistuu politiikan ympäristöehtoihin.
Viljelyn päästöihin voidaan vaikuttaa, mutta keinojen on perustuttava tietoon ja realismiin. Nopeimmin merta auttaisi sen rannoilta ”yllättäen” löytyneiden fosforivuorten kaltaisten jättipäästöjen poistaminen sekä edelleen puhdistamattomina mereen päätyvien jätevesien pysäyttäminen.