Kahvi on sulostuttanut suomalaisten elämää 1720-luvulta lähtien. Siitä ei sen kummemmin ankaralla verotuksella kuin suoranaisilla kielloillakaan ole saatu kansaa irrotettua sen jälkeen, kun musta kasviuutejuoma saapui Pohjolan perukoille.
Aluksi kahvia oli vain herrasväen pöydissä, mutta 1800-luvulla se vakiintui koko kansan juomaksi, jopa niin, että jo 1830-luvulla tiedetään leppävirtalaisen tietäjäeukon hylänneen ennustuksissa perinteiset menetelmänsä ja siirtyneen kahvinporoihin.
Perinteentutkija Tuija Saarinen on selvittänyt Suomen kansan kahvisuhdetta teoksessaan Pannu kuumana.
Saarinen on käyttänyt lähdeaineistonaan eri aikoina tehtyjä kahviperinnekyselyjä. Ne antavat runsaasti tietoa kaikesta, mikä kahviin liittyy, muun muassa kahvin valmistuksesta, käyttötilanteista sekä kahviin liittyvistä tarjoiluista ja sosiaalisista säännöistä.
Perinnekeruista on löytynyt monenlaisia kahvitapoja, jotka tähän mennessä ovat onneksi jo jääneet pois käytöstä, kuten kahvin suolaaminen tai tiukka tarjoilujärjestys.
Kirjan niukahko kuvitus on löytynyt perinnekeruista ja vanhoista mainoksista, mutta uskon, että kuva-aineistoa aiheesta olisi helposti ollut löydettävissä enemmänkin.
Nyt vasta Pannu kuumana -kirjan luettuani olen havahtunut huomaamaan, että tavalliset arjen asiat ovat niin tavallisia, ettei niitä paljon tutkita puhumattakaan, että kirjoitettaisiin. Hyvä, että nyt kahvista ja sen käytöstä on tietoa saatu yksiin kansiin.
MAIKKI KULMALA
Tuija Saarinen: Pannu kuumana – Suomalaisia kahvihetkiä.
278 sivua. SKS 2011.