Neljä suurta vesivoimayhtiötä rahoittaa vuosittain vaelluskalakantojen vahvistamista jokusella miljoonalla eurolla. Voimayhtiöiden vastauksista päätellen yhteissumma jää reilusti alle viiden miljoonan euron.
Iso osa potista kuluu lupavelvoitteiden mukaisiin kalaistutuksiin.
Maaseudun Tulevaisuus kysyi vaelluskaloihin käytettävän rahan määrää Fortumilta, Kemijoki Oy:ltä, Pohjolan Voimalta ja Vattenfallilta.
Vastausten perusteella yhtiöt kohdentavat jonkin verran rahaa kalatiestrategian kärkikohteiden kunnostamiseen. Moni hanke on kuitenkin vasta aluillaan.
Fortumin tuotepäällikkö Jukka Muotka kertoo, että yhtiö on varannut lähivuosille lisärahan, jota voivat hakea kalahankkeita toteuttavat tahot.
Esimerkkinä Muotka mainitsee Montan voimalaitokselle rakennettavan kalojen kiinniottolaitteen. Sen avulla tehdään ylisiirtoja. Jos ulkopuolista rahoitusta järjestyy, rakennetaan myös kalatie.
”Kalakannan luomiseen tarvitaan lisäksi tuki-istutuksia, elinympäristön kunnostuksia, kalastusjärjestelyjä ja seurantaa”, Muotka luettelee.
Fortum on kunnostanut kalojen elinympäristöä Oulu- ja Utosjoessa. Työ on alkamassa Imatran ja Tainionkosken voimalaitosten välillä.
Kemijoki Oy:n toimitusjohtaja Tuomas Timonen kertoo, että yhtiö keskittyy vahvistamaan kalakantoja istuttamalla poikasia ja siirtämällä emokaloja.
”Näin siksi, että mahdollisia kalateitä varten olisi riittävästi kalakantaa jokiin nousemaan.”
Yhtiö rahoittaa Kemi- ja Ounasjoen, Lieksanjoen sekä Auttin vesistön vaelluskalahankkeita.
Timonen painottaa, että kalateiden rakentaminen vaatii yhteistyötä kalastuksen hallinnan, luvituksen ja rahoituksen suhteen.
Viestintäpäällikkö Hannele Kukka Pohjolan Voimasta (PVO) kertoo, että yhtiön Isohaaran voimalaitoksella on kaksi kalatietä. Lisäksi kalatiehanke on käynnissä Iijoella ja Kemijoella.
Kukan mukaan yhtiö on valmis osallistumaan vaelluskalojen palauttamiseen, kunhan vain muutkin vesistön käyttäjät osallistuvat urakkaan.
”Kärkihankkeiden nopeaan käynnistymiseen tarvitaan julkista rahoitusta.”
Kukan mukaan myös kalateihin johdettavan veden korvausperusteista tulisi neuvotella.
KATJA LAMMINEN