Vuoden 2015 alusta voimaantuleva EU:n rikkidirektiivi ei miellytä Kuhmo Oy:n toimitusjohtajaa Lauri Nakaria.
Polttoaineiden suurin sallittu rikkipitoisuus Itä- ja Pohjanmerellä sekä Englannin kanaalissa laskee 0,1 prosenttiin 2015. Välimeren alueella enimmäispitoisuus laskee vain 0,5 prosenttiin vasta vuonna 2020.
Tavoitteeseen päästään käyttämällä kallista dieselöljyä. Jos halutaan jatkaa raskaan polttoöljyn käyttöä, laivaan pitää asentaa pakokaasut puhdistava rikkipesuri.
”Suhteellisen painavan, vähän jalostetun puutavaran viennille tällä on paha vaikutus. Rikkidirektiivi vie meiltä hapen”, Nakari toteaa.
”Dieselin hinta on kasvussa ja konttien hinnat ovat jopa tuplaantuneet”, hän listaa muita kannattavuutta laskevia tekijöitä.
Suomi on sijaintinsa takia erittäin riippuvainen merikuljetuksista. Direktiivi heikentää suomalaisten yritysten kilpailukykyä ja vääristää markkinoita.
Pölkky Oy:n toimitusjohtaja Jouko Virranniemi kertoo ankeiden aikojen olevan edessä Pohjois-Suomen metsäteollisuudelle. Direktiivin hän kommentoi olevan ”käsittämätön moka.”
Kommentti suomalaisten neuvottelutaidoista on paljonpuhuva: ”Onko Suomella varaa tällaiseen politiikkaan ja periksiantamiseen?”
Metsäteollisuudelle vaikutus on erityisen raskas, koska yli 90 prosenttia tuotteista kuljetetaan meriteitse.
Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja Timo Jaatinen kertoo surulliset luvut: ”Päätös aiheuttaa suomalaiselle metsäteollisuudelle vähintään 200 miljoonan vuosittaiset lisäkustannukset.”
Rikkipitoisuuden rajoittaminen vaikuttaa myös muihin raskaan tavaran kuljetukseen nojaaviin teollisuuden aloihin.
”Direktiivi vaikuttaa suoraan kilpailukykyyn ja logistiikkakustannuksiin”, kertoo Kaivannaisteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela.
Outokumpu Oyj:n ympäristöjohtaja Juha Ylimaunu arvioi logistiikkakustannusten nousun olevan kymmeniä miljoonia.
”Alalla, jolla tästä ei voi näkyä senttiäkään tuotteiden hinnoissa, vaikutus on valtava”, harmittelee Ylimaunu.
”Kansainvälisen merenkulkuorganisaation IMO:n 1990-luvulla aloittamalla prosessilla ei ole enää mitään tekemistä nykyisen ympäristönsuojelun kanssa”, Ylimaunu toteaa.
Hänen mukaansa alunperin ympäristön suojelemiseksi tehty luonnos hyväksyttiin EU:ssa vanhentuneessa muodossa. Direktiivin tarkoituksena on nyt suojella ihmisiä ilman pienhiukkasilta.
”Nämä eivät ole perusteltuja toimia. Teollisuus on ensinnäkin vähentänyt rikkipäästöjään huomattavasti 90-luvun tasoon verrattuna. Toiseksi, direktiivi koskettaa nyt eniten Euroopan harvimmin asuttuja seutuja, joilla ollaan erittäin riippuvaisia viennistä”, Ylimaunu luettelee.
Sekä Jaatinen että Suomela katsovat, että uudet kulut pitää kattaa – tavalla tai toisella.
Suomela suhtautuu EU-rahoitukseen epäileväisesti ja epäilee laskun tulevan suomalaisten verovelvollisten maksettavaksi.
Ylimaunu pitää kuluttajahintojen nousua selvänä.
ANTTI HIRSAHO