Maaseutu näkyy puolueiden vaaliohjelmissa ja poliittisissa linjauksissa
perinteisen kapeasta näkökulmasta.
Jos maaseutu ylipäätään mainitaan puolueiden eduskuntavaalitavoitteissa, se esiintyy ruuan ja metsän sekä siihen liittyvän bioenergian muodossa. Lisäksi puolueet kantavat huolta väylien kunnosta koko maassa. (MT 25.3.)
Sen sijaan palveluiden alueellisesta kattavuudesta tai maaseudun erityisongelmista löytyy vain vähän mainintoja.
Koko maan tietoliikenneyhteydet on kirjattu neljän suurimman puolueen ohjelmiin, mutta maaseudun yhteydet mainitsee erikseen vain RKP.
Huonot internetyhteydet rajoittavat maaseutuyrittäjien arkipäivää edelleen monin paikoin. Saarijärvellä maitoa tuottava Hannu Jokinen luopui robottinavetan rakentamisesta, koska nettiyhteys ei riittänyt automaattilypsyn tarpeisiin.
Lähipalveluiden karkaaminen maalaiskylistä vain korostaa asioiden hoitoa netin kautta.
Suomella ei ole varaa jättää käyttämättä maaseudun tuotannon ja kasvun potentiaalia. Siksi olisi jo korkea aika, että myös poliittiset päättäjät näkisivät maaseudun muunakin kuin vain ruokana tai metsänä. Katsantokantaa pitää pystyä laajentamaan.
Asumisen ja yrittämisen edellytyksiä maaseudulla täytyy vahvistaa. Se vaatii toimivaa valtakunnallista tie- ja tietoverkkoa, varmaa sähkönjakelua, rakentamisen mahdollistavaa kaavoitusta ja yhteiskunnan perustoimintojen turvaamista myös haja-asutusalueilla.
Suomi ammentaa elinvoimansa tulevaisuudessakin maaseudun pelloilta, metsistä ja yrityksistä. Myös tulevan eduskunnan on syytä muistaa tämä.