Kotimaisen rukiin saatavuus on parantunut viime vuosina.
”Viljely on ollut tuotannon pullonkaula”, kertoo kasvinjalostusyritys Borealin kaupallinen johtaja Satu Pura.
Viljelyalaa ja satoja kasvattamaan perustettiin kolme vuotta sitten Pro Ruis -yhdistys. Mukaan hankkeisiin haluttiin koko ketju viljelijästä kuluttajaan.
Keskiössä oli kuitenkin yhteistyö viljelijöiden kanssa.
Rukiin puolesta rummuttaminen ei lähtenyt käyntiin mutkattomasti. Luonto näytti ruisviljelmille kyntensä märän ja kylmän syksyn muodossa vuonna 2012. Kylvöala jäi pieneksi.
Vaikka seuraavana vuonna kokonaissato oli vaatimaton, keskisadot nousivat yli kolmen tuhannen. Kasvukauden päätteeksi ruista kylvettiin aiempaa vuotta suuremmalla innolla.
”Syksyllä 2013 ruista saatiin kylvöön yli tuplamäärä edellisvuoteen verrattuna”, Pura muistelee.
Suuntaa on näyttänyt Reetta-populaatioruislajike, joka on Suomen viljellyin ruis ja omiaan tuottamaan hyvän sadon.
Nyt rukiilla menee lujaa.
Tähän asti Suomessa käytetystä rukiista puolet on ollut ulkomaista. Tulevalla satokaudella suomalainen ruis voi kuitenkin kattaa jo 75 prosenttia tarpeesta.
Viljelyyn rohkaisee sen taloudellinen kannattavuus.
”Harvan viljan hinta alkaa kakkosella.”
Puran mukaan mielikuvat rukiista ovat edelleen toisinaan vanhakantaisia. Se nähdään hankalana viljelykasvina, vaikka uusien lajikkeiden myötä viljely on helpottunut.
Oman lisänsä antavat hybridilajikkeet, jotka kattavat lähes kolmanneksen rukiin viljelyalasta. 80 prosenttia tuontirukiin alasta on saksalaisen KSW-yhtiön hybridirukiiden peitossa.
Tälle kasvukaudelle satonäkymät ovat rohkaisevia.
Pohjanmaalla Ylistarossa viljelijä Juha-Matti Toppari arvioi Pro Rukiin järjestämässä pellonpiennartilaisuudessa hybridirukiin satojen liikkuvan yli 4 000 kilossa hehtaarilla.
Kuivuus on vaikuttanut alueen sato-odotuksiin, mutta ruis sietää kevätmuotoisia kasvilajeja paremmin kuivuutta laajan juuristonsa ansiosta.
”Pohjanmaan rukiin viljelyn pinta-ala on kasvamaan päin”, arvioi Pro Agrian asiantuntija Pekka Tuomisto.
Kahukärpäsesiintymien vuoksi rukiille ennustettiin suuria talvituhoja. ”Sellaisia määriä ei ole havaittu edes kerran kymmenessä vuodessa”, Pura summaa. ”Tuhot jäivät kuitenkin monin paikoin odotettua pienemmiksi.”
TUULIKKI VIILO