Monimuotoisuuden suojelussa petrattavaa pelloilla ja metsissä – tutkijat kaipaavat konkretiaa, mitattavuutta ja kunnianhimoa

Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen voidaan pysäyttää, vaikkei tavoitteessa ole onnistuttu aikarajaan 2020 mennessä.

Näin uskovat tutkijat Suomen ympäristökeskuksesta ja Luonnonvarakeskuksesta. He arvioivat, miten Suomen biodiversiteettistrategia ja toimintaohjelma 2012–2020 on vaikuttanut luontoon.

Ohjelma pitää sisällään yli sata arvioitua toimenpidettä muun muassa maankäytön piiristä. Raportin mukaan yli neljäsosalla niistä on mahdollista parantaa luonnon monimuotoisuutta.

Toimenpiteistä viisi koskee maatalousympäristöjä. Kolme niistä kohdistuu maatalouden ympäristöpolitiikkaan niin laajasti, että vaikutusten arviointi on vaikeaa. Esimerkiksi neuvonnan pitäisi tutkijoiden mielestä olla itsestään selvää.

Kaksi muuta toimenpidettä kohdistuvat lajirikkaisiin perinneympäristöihin. Tärkeimmäksi nähdään arvokkaiden ympäristöjen hoito, johon myös käytetään rahaa eniten. Määrällisesti perinnebiotooppien hoito etenee liki suunnitellussa aikataulussa.

Raportin mukaan maatalouden monimuotoisuuden suojeluun tarvitaan lisää konkretiaa, mitattavuutta ja kunnianhimoa. Ympäristötuki on kohdennettava tehokkaammin.

Ohjelmassa on viisi metsiin liittyvää toimenpidettä liittyen Metso-suojeluohjelmaan, kansalliseen metsäohjelmaan, alueelliseen yhteistyöhön ja valtion metsiin.

Metso-ohjelma ja valtion talousmetsien hoito muun muassa jatkuvalla kasvatuksella ovat onnistuneet parhaiten turvaamaan luonnon monimuotoisuutta.

Metson toteutuksessa on yhä varaa kiriä. Lisäksi suojelun rahoitus pitäisi varmistaa myös vuoden 2025 jälkeen. Suojelun vapaaehtoisuuden vuoksi uudet kohteet ovat tasoltaan erilaisia ja hajanaisia.

Kasvavat hakkuumäärät heikentävät talousmetsien luonnonhoidon vaikuttavuutta. Tutkijat kaipaavat selkeitä määrällisiä tavoitteita talousmetsien monimuotoisuutta parantaviin toimiin.

Sisävesiin liittyvistä neljästä toimenpiteestä vesienhoitosuunnitelmilla katsotaan olevan suurin mahdollisuus parantaa monimuotoisuutta, mutta niiden toteutus on viivästynyt.

Maatalouden vesistökuormitus puolestaan on vähentynyt, vaikkakin toimenpiteiden kohdentamisessa on yhä parannettavaa. Metsien osalta vesiensuojelun toimenpiteet puuttuvat ohjelmasta.

Suurpetovahinkojen korvaus katsotaan tärkeäksi, jotta suurpetoja siedetään, mutta monimuotoisuusohjelman toimenpiteenä sen arvioidaan olevan liian rajoittunut.

Tutkijoiden mukaan monimuotoisuuden heikentämisestä pitäisi tehdä taloudellisesti kannattamatonta kehittämällä lainsäädäntöä, verotusta ja taloudellista ohjausta, luonnonvarojen tilan ja käytön seurantaa sekä korvauskäytäntöjä.

Ennakkotiivistelmä raportista löytyy täältä.