SANA SUNNUNTAIKSI
Maria sanoi: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät.” Luukas 1:46–55
Yhdeksän kuukautta ennen joulua vietetään Marian ilmestyspäivää. Marianpäivä on loistava ja valkoinen sunnuntai keskellä vakavaa ja tummaa paastonaikaa. Kirkossa tuntuu joululta.
Kun katselemme taivaalle, sieltä löytyvät kaikki sinisen eri sävyt vaaleansininen pilvisenä päivänä, synkän tumman sininen tähtitaivasiltana tai kirkkaan sininen taivas on aurinkoisena päivänä. Kirkkaan sinisen värin kautta tuon sinulle tervehdyksen taivaasta.
Rippikoulussa pienissä kirkkonäytelmissä me olemme pukeneet Marialle Jeesuksen äidille kirkkaan taivaan sinisen viitan. Viitan alla on punamullan värinen vaate kertoen maasta.
Maasta kertova alusvaate on verhottu taivaan sinisellä viitalla. Viitta kertoo taivaasta. Taivas koskettaa maata! Tässä ajassa tehdään työtä maanläheisesti: samaan aikaan kun käsi on työssä, niin sydän on taivaassa.
Nasaretin kaupungissa asui nuori nainen, jonka nimi oli Maria. Hän oli kihloissa miehen kanssa, jonka nimi oli Joosef.
Maria ja Joosef rakastivat toisiaan. Eräänä päivänä Maria oli kotonaan Nasaretin kaupungissa. Yhtäkkiä huone oli täynnä häikäisevää valoa. Jumalan sanantuoja enkeli oli tullut huoneeseen. Enkeli ilmestyi Marialle.
Taivas koskettaa maata, kun enkeli ilmestyy ihmiselle.
Jos tahtoisit nähdä sä enkelin,
harvinaista se täällä on kuitenkin,
Vaan kerran kun silmäsi sammuvi,
hän vuoteesi virrellä välkkyyvi.
Sua vartenpa vain
ovat enkeliparvet valveilla ain.
Rakas Jeesus siunaa meitä.
Anna meille enkeleitä.
Siivilläsi meitä peitä.
Älä koskaan meitä heitä. Aamen.