Harppimalli käyttöön
Jonkun on kunnissa otettava vastuu siitä, että vanhuksen muuttoja kauas kotoa vältetään, kirjoittaa Minna Reijonen. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoKuntakoon kasvaessa on laitoshoitopaikkojen etäisyys kodista otettava tarkasteluun. Kunnat suurenevat kuntaliitosten myötä. Matka kunnan rajalta toiselle kasvaa.
Laitoshoitopaikka saattaakin olla yllättäen toisella puolella jättikuntaa. Välimatka kotiseudulla asuviin omaisiin pitenee ja vierailut vaikeutuu. Jopa aviopuolisot saatetaan erottaa pitkien matkojen päähän toisistaan.
Mielestäni olisi aika määritellä selvät kriteerit sille, kuinka kaukana kotoa laitoshoitopaikka saa olla. Nykyään tilanne on usein ikävä ja vanhusten muuttomatkat pitkiä.
Muuttoja tapahtuu mielestäni liian usein. Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan parin viimeisen elinvuotensa aikana laitoshoidossa oleva vanhus muuttaa keskimäärin seitsemän kertaa. Siis ihan liian usein. Jatkuva muutto rasittaa nuorempiakin.
Ilmiselvästi vanhalle kunnon koulutyökalulle, harpille, olisi töitä. Asettamalla kartalla harpin kuntalaisen kodin kohdalle ja tästä piirtämällä ympyrän voisi määrittää alueellisen sektorin mistä hoitopaikan tulisi löytyä. Mikäli hoitopaikkaa ei tilapäisesti löytyisi läheltä ”harppimallin” mukaisesti, tulisi omaisia kuulla hoitopaikan valinnan suhteen.
Onhan lähihoitopaikka löytynyt ennenkin kuntakoon ollessa pienempi. Miksi se ei siis onnistuisi isommissakin yksiköissä? Tuleeko järisyttävän pitkistä muuttomatkoista tai usein tapahtuvista siirtelyistä säästöjä kenellekään? Luulen vahvasti, ettei tule.
Koti on monelle paikka, jossa halutaan olla viimeiseen asti. Aikoinaan veronsa maksaneet vanhukset ovat oikeutettuja järkevän matkan päässä olevaan laitoshoitopaikkaan, jos kunto ei enää mahdollista kotona asumista. Jonkun on kunnissa otettava vastuu siitä, että vanhuksen muuttoja kauas kotoa vältetään.
Minna Reijonen
Kuopio, Nilsiä
farmaseutti
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat