Julkisen talouden kestävyysvajeesta on puhuttu paljon, mutta sen hirveys tuntuu silti hahmottuvan hitaasti. Vuotuinen lisävelka vastaa suuruudeltaan jo kansalaisten ja yritysten tuloistaan maksamia veroja.
Teoriassa – ja vain teoriassa – näiden verojen kaksinkertaistaminen riittäisi siis vajeen paikkaamiseen. Velkaa sillä ei vielä lyhennettäisi.
Talouden epätasapaino alkaa myös rassata Suomen uskottavuutta lainan hakijana. Uskottavuuden heiketessä rahan hinta nousee. Sen olemme oppineet muutaman Etelä-Euroopan maan esimerkeistä.
Yhden prosenttiyksikön nousu velan koroissa tarkoittaa Suomelle lähes miljardin euron lisää lainanhoitomenoihin. Sillä rahalla – kuten jo nykyistenkin velkojen hoitokuluilla – kattaisi monta kipeää tarvetta kotimaassa.
Suomen taloudellinen umpikuja tiedostetaan yleisesti. Talouskasvua ei ole, eikä edes näkymiä tulevalle kasvulle. Työpaikkojen määrä laskee, ja suurin kato käy tärkeissä tuotannon työpaikoissa.
Keynesiläisen talousopin mukaan nyt olisi julkisen elvytyksen paikka. Valitettavasti Suomella ei ole enää rahaa keynesiläisyyteen.
Hallitukselta odotetaan sekä taloutta tasapainottavia että yritysten kilpailukykyä tukevia päätöksiä.
Keskiviikkona alkaneessa budjettiriihessään hallitus sopi nopeaan tahtiin tulevan vuoden talousarvion sekä lisäbudjetin kuluvalle vuodelle. Todellinen vääntö alkoi vasta budjettipäätösten jälkeen.
Hallituksen oli eilisen aikana tarkoitus sopia niistä rakenteellisista uudistuksista, joilla julkisen talouden lähes kymmenen miljardin euron vaje korjattaisiin.
Tilanteen vaikeudesta hallitus voi syyttää myös itseään. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) kuuden puolueen hallituksella on kestänyt liian kauan päästä yhteisymmärrykseen ongelmien vakavuudesta.
Torstaina iltapäivällä Katainen kertoi rakennepaketinkin olevan kasassa, mutta tarkempaa tietoa hän lupasi vasta myöhemmin illalla. Katainen kuvaili sovittuja päätöksiä – joita hän ei paljastanut – suuriksi, mutta kertoi useiden niistä vaativan vielä jatkovalmistelua.
Hallitus on antamassa työttömille mahdollisuuden 400 euron kuukausiansioihin ilman että ne vaikuttaisivat työttömyyskorvaukseen. Tämä olisi erinomainen päätös. Se vähentäisi syrjäytymisvaaraa ja antaisi monelle mahdollisuuden parantaa elämisen tasoaan omalla työllään.
Muutoksia hahmotellaan myös opintotukeen. Järjestelmä palkitsisi opinnoissa edistymisen. Malli pienentäisi opintotukea ja painottuisi jatkossa opintolainoihin.
Lasten kotihoidontuki on ilmeisesti hallituksen leikkauslistalla. Samoin nuorten ansiosidonnainen työttömyysturva.
Opinto- tai kotihoidontuen leikkauksilla kestävyysvajetta ei ratkaista. Tai sitten yleinen käsitys kriisin syvyydestä ampuu pahasti yli.
Merkittäviä talouspäätöksiä voidaan tehdä ainoastaan puuttumalla laajan keskiluokan veroihin ja etuuksiin. Pelkkä rikkaiden kurittaminen ei auta, koska heitä on liian vähän. Heikoimmassa asemassa olevia sivistynyt yhteiskunta pyrkii suojaamaan myös vaikeina aikoina.
Suomen kansantalous ja julkinen talous elävät nyt yli varojensa ja velaksi. Tilanne ei parane kunta- tai sote-rajoja piirtelemällä tai siirtämällä rahoitusvastuuta valtiolta kunnille.
Hallituksen on uskallettava tukea kotimaista tuotantoa ja työtä sekä karsia esteitä yrittämiseltä ja investoinneilta. Hallituspuolueiden on myös kyettävä kannattajiensa kannalta ikäviin päätöksiin.
Päätösten syntyä vaivaavat edelleen six-packin liimaksi vaaditut lukuisat kynnyskysymykset. Ilman kynnysten ylittämistä hallitus jää kuitenkin vangiksi palavaan taloon.