Venäjän lailliset eläintarhat ovat jo vuosia tuottaneet sellaisen määrän sudenpentuja, ettei niitä kukaan eikä mikään ole pystynyt järkevästi käsittelemään.
Kymmenen vuoden ajan tähän pulmaan on ratkaisua tarjonnut susitutkijaksi aikanaan kouluttautunut Vladimir Bologov.
Ratkaisu muistuttaa kuitenkin jo edesmenneen myrkkylaivurin suomalaiselle teollisuudelle 30 vuotta sitten tarjoamaa pcb-kondensaattorien hävitysjärjestelmää.
Myrkyn omistaja maksoi siitä, että tavara katosi silmistä, eikä kysynyt, että mihin ja minne.
Bologov, on nyt jo vuosia ostanut ylimääräiset pennut nimelliseen hintaan Venäjän eläintarhoilta, jotka ovat näin päässeet niistä laillisesti ja sivistyneesti eroon.
Eikä tarhoissa ole kyselty, mitä sudenpennuille tapahtuu. Mitä niille tapahtuu?
Rahaa tähän ovat olleet valmiit antamaan ja keräämään sinisilmäiset keskieurooppalaiset sudensuojelujärjestöt ja niiden jäsenet, jotka eivät ikinä ole asuneet tai edes käyneet kymmeniä tai satoja kilometrejä lähempänä vapaana luonnossa elävää sutta.
Tai he eivät tunne yhtään ihmistä, joka elää tällaisilla susialueilla ja kasvattaa elinkeinokseen metsästyskoiria, lampaita, lihakarjaa tai harjoittaneet muuta maataloutta. Tai ihan vain lähettää päivittäin lapsensa kotoa kouluun pitkin metsätietä.
Keskieurooppalaisen kerrostalon ullakkohuoneistosta on helppo lähettää rahaa ”hyvään tarkoitukseen”.
Tietävätköhän nämä hyväuskoiset ihmiset, että susi on laumaeläin, joka syntyy ja kasvaa luonnossa susilaumaan. Lauma kasvattaa suden aikuiseksi ja antaa sille roolin laumassa.
Susilauma on vähän niin kuin lions-klubi tai rotarit. Niidenkään jäsenyyttä ei voi anoa, niihin kutsutaan.
Eläintarhasta poimitut ja isokokoisiksi ihmisten lähellä ruokitut nuoret sudet eivät kelpaa minkään susilauman jäseniksi, vaan pikemminkin lähimmät laumat kokevat ne kilpailijoikseen villin luonnon ”ruokapöydissä”.
Tietävätkö näiden susien ruokkimista rahalla tukeneet sinisilmät, että samalla he ovat tukeneet nuorten susien joutumista jopa lajitoveriensa raatelemiksi ja syömiksi.
Suden osittain syömiä susia minäkin olen täällä Itä-Suomessa nähnyt ja kuvannut.
Vaan jokainenhan saa tehdä omilla rahoillaan, mitä haluaa.
Ihan kaikkea petojen suojelua minun ei itäsuomalaisena ihmisenä ja luonnonystävänä silti tarvitse hyväksyä.
HARRI EKHOLM