MT:n verkkolehdessä tiedusteltiin, minkä lukijat mieltävät lähiruuaksi. Vaikka joka toisen mielestä maakunnan raja voisi toimia lähiruuan mittarina, keskustelu osoitti, kuinka vaikeaa termin yksiselitteinen määrittely on.
Vastauksia kertyi noin 800.
”Omassa maakunnassa tuotettu on lähiruokaa. Pääkaupunkiseudulla Viro on lähempänä kuin Kainuun korvet. Miksi sitten kotimaisuusmerkki?” ihmettelee Näin se vaan menee.
”Tuolla logiikalla torniolaisetkin varmasti mieluummin syövät haaparantalaista poroa ja antavat inarilaisten porojen pysyä tunturissa. Itse syön mieluusti kainuulaista karhunlihaa mieluummin kuin aussilammasta”, vastaa hänelle Shimo shiili.
”Lähiruokuus riippuu tosiaankin siitä mistä tuotteesta puhutaan! Meille etelän asujille Suomen Lapin porot ovat lähiporoja ja inarilaisille eteläsuomalainen vehnä on lähivehnää, vaikka kumpikaan ei siis voi ostaa oman maakunnan tuotteena. Maitotuotteetkin on meille suomalaisille lähiruokaa siitä huolimatta, että naapurissa olevan lypsykarjatilan maito voidaan kuljettaa meijeriin satoja kilometrejä ja sieltä taas jakelukanavia pitkin vähittäismyyntiin”, tuumii Maajaana.
”Arvatkaapas vain, paljonko energiaa ja rahaa kuluu seitipalan matkaan lautaselle saakka! Päästökaupan hintoja junailevat ja korottavat valkokaulukselliset herrat ja rouvat lentäessään ilmassa edestakaisin kokouksesta toiseen. Fakta: lentokone ei saastuta, kun se on ilmassa – viljelijä saastuttaa, kun se on maassa”, katsoo nimimerkki Kyllä maalla on mukavaa.
Vaatimalla kotikunnassa tai maakunnassa tuotettua esimerkiksi kunnan ruokapalvelujen piiriin teemme hyvän asian mahdottomaksi, painottaa Janne.
”Kuinka esimerkiksi pääkaupunkiseudun ruokapalvelut voisivat suosia lähiruokaa? Tuottajan näkökulmasta asia on kaksijakoinen. Paikallisia tuotteita suosimalla paikallistuotanto on monipuolisempaa, mutta toisaalta menetetään erikoistumisen tuomat mittakaavaedut ja hintakilpailukyky. Pieni mittakaava kasvattaa usein hiilijalanjälkeä.”
”Kyllä itse tuotettu ruoka on todellista lähiruokaa, kaikki muu voi olla jo aivan jotain muuta. Tosin omankin ruuan tuottamisessa pitää olla järkeä. Mutta jos kasvatan itse perunat, porkkanat ja muut vihannekset sekä marjat, omenat ja kirsikat, ne ovat melko varmasti lähiruokaa, eikä suuri hiilijalanjälki rasita niitä”, havainnoi Itse kasvatellen lähiruokaa.
Verkkolehden uusi viikon kysymys selvittää, mikä on paras väline suurpaalin avaamiseen.
KAIJALEENA RUNSTEN
www.maaseuduntulevaisuus.fi