Ilmastointoilu ei ole valtti ensi kesän EU-vaaleissa − se näkyy ja tuntuu komission ja parlamentin työssä jo tänä syksynä

Green Deal eli EU:n vihreän kehityksen ohjelma oli 2019 aloittaneen Ursula von der Leyenin komission tärkein hanke. Ilmastonmuutosta ja luontokatoa lähdettiin taklaamaan suurella kunnianhimolla. Liian suurella ja hampaat irvessä, sanovat arvostelijat.

Nyt tärkeän hankkeen tärkein mies, koko ohjelmasta vastannut komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans lähtee punavihreän leirin kärkiehdokkaana tavoittelemaan Hollannin pääministerin salkkua tulevissa vaaleissa. Perämies jättää ratkaisevalla hetkellä laivan, joka vuotaa monesta kohdasta.

Timmermans on saanut Brysselissä paljon aikaan sekä hyvässä että pahassa. EU-koneisto on säätänyt tukun lakeja, jotka kiistatta hidastavat ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Lakiesityksiä on kuitenkin viety eteenpäin ylimielisesti, yksisilmäisesti ja jyräämällä.

”Timmermansilainen” tekemisen tapa, kuten MT:n komissio- ja parlamenttilähteet puutteellista lainvalmistelua luonnehtivat, on aiheuttanut taisteluväsymystä sekä Brysselin koneistossa että tavallisissa eurooppalaisissa. Ilmastonmuutoksen torjuminen koetaan yhä tärkeäksi, mutta sen käytännön jalkauttamista arvostellaan kitkerästi.

Tämä kansalaismielipiteen kallistuma näkyy ja tuntuu. EU-parlamentin suurin ryhmä, keskustaoikeistolainen EPP, yrittää ottaa siitä kaiken irti EU-vaalien lähestyessä. Ryhmä jarruttaa hartiavoimin vihreän siirtymän lakiesitysten etenemistä.

Vihreiden kannatuskäyrät näyttävät alaspäin. Laitaoikeisto purjehtii navakassa myötätuulessa.

Toista kautta komission puheenjohtajana tiettävästi tavoitteleva Ursula von der Leyen on selvästi huomioinut poliittisen suhdannemuutoksen sovitellessaan paikkaajaa Timmermansille.

Vihreän kehityksen ohjelmasta vastaavaksi varapuheenjohtajaksi nostettiin Maroš Šefčovič. Ponteva slovakki on ollut von der Leyenin luottomies useissa hankalissa savotoissa, mutta samaan aikaan hän on ”toisen sortin sosialisti”, kuin Frans Timmermans.

Šefčovič edustaa Slovakian Smer-puoluetta, joka on Robert Ficon johdolla etenemässä voittoon tämän vuoden parlamenttivaaleissa. Fico on suhtautunut hyvin kielteisesti von der Leyenin komissioon, erityisesti sen tiukkaan oikeusvaltioperiaatelinjaan, mutta myös ilmastopolitiikkaan. Ficon suojatti Šefčovič tuskin ajaa ilmasto- ja ympäristöasioita samalla innolla kuin Timmermans.

Varsinaiseksi ilmastokomissaariksi von der Leyen on nostamassa Hollannin ulkoministeri Wopke Hoekstran. Ilmastoaktiivien karsastaman EPP-poliitikon valinta on sekin syöttö keskustaoikeiston lapaan.

Käytännössä Timmermansin saappaisiin hyppää kaksi poliitikkoa, jotka eivät ehkä paina jarrua EU:n ilmastopolitiikassa, mutta pitävät kuitenkin jalkansa kaukana kaasupolkimelta.

Mitä tämä tarkoittaa vihreän siirtymän keskeisille keskeneräisille lakiesityksille, kuten torjunta-aineasetukselle, hiiliviljelyä koskeville säädöksille tai metsien monitoroinnille? Ja millaisen ilmastopäästöjen välitavoitteen komissio naulaa vuodelle 2040?

MT:n EU-lähteet Suomessa ja muissa jäsenmaissa arvioivat, ettei Brysselin lainsäädäntökoneisto pullauta enää ”hiuksia nostattavia” säädöksiä, jotka vahvistavat entisestään jäsenmaita ravistelevaa ilmastorekyyliä. Kiistellyimmät asiat siirtynevät seuraavalle komissiolle.

Von der Leyen lounasti viikko sitten Brysselissä jäsenmaiden pysyvien edustajien kanssa. Hän haki ennen muuta aineksia 13. syyskuuta EU-parlamentissa pidettävään linjapuheeseensa.

Puheelta odotetaan paljon. Siinä nykyinen ja ehkä myös tuleva komission puheenjohtaja todennäköisesti linjaa uuden komission työohjelmaa, jota Brysselissä jo työstetään kovaa vauhtia.

Linjauksista riippumatta EU:lla on nyt ja jatkossa yksi ylivertainen haaste, Ukrainassa jatkuva verinen sota kaikkine seurauksineen. Se vaikuttaa kaikkeen.

Ukrainalle ja Länsi-Balkanin maille on viitoitettava uskottava tie jäsenyyteen. Se on välttämätöntä Euroopan turvallisuuden kannalta, mutta se myös edellyttää Euroopan unionilta väkevää uudistumista.

Yksimielisistä päätöksistä on pääsääntöisesti luovuttava ja EU:n bujdetti on remontoitava perusteellisesti. Se, miten yhteiseen kassaan kerätään rahaa ja se, mihin rahoja käytetään, ei voi jäädä ennalleen.

Rahaa tarvitaan lisää ainakin Ukrainan tukemiseen, ilmasto- ja ympäristöinvestointeihin, puolustukseen ja pakolaisvirtojen hallitsemiseen. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuminen on yksi tärkeä osa tätä kokonaisuutta, mutta ei välttämättä se tärkein. Ei, vaikka sitä yleisesti pidetään koko ihmiskunnan suurimpana haasteena.