Maajäkälät ovat vähentyneet Ylä-Lapissa selvästi vuosien 2004 ja 2012 välillä, Metsäntutkimuslaitos (Metla) raportoi.
Kun vuoden 2012 tulosta verrataan vuoden 1978 arviointiin, kangasmaiden jäkälien peittävyydestä on hävinnyt kolme neljäsosaa, biomassasta yli 60 prosenttia.
Ylä-Lapissa vesakon latvuspeittävyys on vähentynyt hieman, metsälauhan biomassa on puolittunut vuodesta 2004. Varvikko on lisääntynyt selvästi, samoin luppometsien osuus.
Jäkälien biomassan arvio on laskenut eniten Enontekiön paliskunnissa Näkkälässä ja Käsivarressa. Metlan mukaan ainakin osasyy kehitykselle on porojen laidunnuspaine.
Porojen talvisia ja kesäisiä ulostekasoja oli tiheimmillään Näkkälän paliskunnan kankailla, paljon myös Käsivarren paliskunnassa.
Papanakasojen tiheys oli paljon keskimääräistä suurempi myös Utsjoen merkkipiirissä, missä jäkälien keskipeittävyysarvio laski voimakkaasti, mutta biomassa-arvio vain vähän.
Ylä-Lapin kankailla jäkälän keskipeittävyys on pienentynyt 34 vuodessa kolme neljännestä. Samana aikana jäkälien keskipituus on melkein kaksinkertaistunut.
Samassa ajassa koko Ylä-Lapissa jäkälien biomassan arvio on vähentynyt 62 prosenttia. Vähennys on suurin (75 prosenttia) Inarissa ja Enontekiöllä, Utsjoella vain kymmenen prosenttia.
Metla on arvioinut porojen talvilaitumia valtakunnan metsien inventointiin maastokoealoilla vuodesta 1976 alkaen. Arviointi on nyt tehty viisi kertaa poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa, kolme kertaa Ylä-Lapissa, eli Utsjoella, Enontekiöllä ja Inarissa.
Porojen ravintokasvien esiintymistä kangasmailla arvioitiin 980 laidunkoealalla, joista yli puolet on metsämaalla. Enontekiön ja Utsjoen arviot eivät ole Metlan mukaan luotettavia, Inarin arviot ovat.
REIJO VESTERINEN