Tasavallan presidentti Sauli Niinistön anomus presidentin palkkion alennuksesta sai aikaan keskustelun, josta virisi todellinen talvisodan henki. Suurin osa (melkein kaikki) niin sanotusta Suomen eliittiväestöstä heräsi kuin Ruususen unesta yksissä tuumin siihen ajatukseen, että ei ainakaan minun tuloistani riitä annettavaa vapaaehtoiseen ansionalennukseen Suomen hyväksi.
Keskustelua lehtien palstoilla seuratessa aihe sai suorastaan koomisia piirteitä. Hyvin ansaitsevat ihmiset toivat huolensa esiin siitä, kuinka huolestuttavaa on, jos ansiotuloa lasketaan muutama prosentti.
Ostovoima heikkenee, työttömyys lisääntyy ja koko kansakuntaamme uhkaa katastrofi. Kaikki tämä, jos minun tiliini kosketaan.
Rivien välistä lukija saa helposti käsityksen, että hyvätuloiset eivät hevillä luovu saavutetuista eduistaan.
Suomen eliittikansan yhteishenki on näyttänyt voimansa. Tuntuu olevan sivuseikka, kuinka Suomi-neidon jatkossa tulee käymään.
Presidentti Niinistön ehdottama palkanalennus oli kansallemme melkoinen piristysruiske, joka loppuviimeksi koski vain ja ainoastaan hänen omia tulojaan. Tulipahan jälkilöylyinä silti samalla julki yhteishenki – ja ”isänmaanrakkaus”.
Antti Esala
Honkajoki