”MT:n vaikutus ulottuu maakuntiin ja Eurooppaan saakka ‒ lehti on äärimmäisen tärkeä”, sanoo Viestimedian uusi hallintoneuvoston puheenjohtaja

MTK:n valtuuskunnan puheenjohtajasta Eerikki Viljasesta tuli tammikuussa tavallaan myös mediapomo, sillä hän sai haltuunsa Viestimedian hallintoneuvoston puheenjohtajan nuijan.

Viestimedia julkaisee Maaseudun Tulevaisuutta sekä konelehti Koneviestiä ja metsälehti Aarretta.

Hallintoneuvosto puolestaan valvoo kustannustalon hallitusta, hallintoa ja MT:n journalistista linjaa sekä päättää yritysjärjestelyistä ja MT:n päätoimittajasta.

Hallintoneuvoston jäseninä ovat MTK:n johtokunta, toiminnanjohtaja sekä kaksi Viestimedian henkilöstön edustajaa.

Tehtävä on Viljaselle sikäli tuttu, että hän on toiminut hallintoneuvostossa rivijäsenenä viisi vuotta. Hän seuraa puheenjohtajana MTK:n johtokunnan toista puheenjohtaja Mauno Ylistä, jonka kausi johtokunnassa päättyi vuodenvaihteessa.

Viljanen luonnehtii itseään media-alan aktiiviseksi harrastajaksi ja seuraajaksi.

”Kovin kattavaa näkemystä alan sisältä minulla ei ole, koska en ole alan ammattilainen. Tietysti olen kuullut ja käynyt keskusteluita media-alan murroksesta ja siitä, miten se Viestimediankin lehtiä kohtelee”, Viljanen sanoo.

No miten?

”Näen Viestimedian päätuotteen eli Maastullin äärimmäisen tärkeänä. Se on maa- ja metsätalousalan toimijoille välttämätön ammattilehti ja asiantunteva tiedonsaantikanava, olipa kyseessä sitten viljelijä, metsänomistaja, maaseutuyrittäjä tai teollisuudessa tai sidosryhmissä toimiva henkilö”, Viljanen linjaa.

”Laajemmin ajateltuna lehti on välttämätön myös siksi, että se on valtakunnallisesti kaikkein kattavin yhteiskunnallinen julkaisu ja vaikuttaja. Sen vaikutus ulottuu maakuntiin ja Eurooppaan saakka, Bryssel on vähän niin kuin yksi maakunta.”

Viljanen tuntee lukkarinrakkautta myös muihin lehtiin, sillä hän on opiskellut metsäalaa ja ollut Koneviestissä toimitusharjoittelussa.

MT:n alue- ja yhteiskunnalliset verkostot ovat laajat, ja niistä on pidettävä kiinni.

"Median sähköistyminen, postinjakelun haasteet ja kustannusten nousu ovat vaikea yhtälö myös Maastullille. Suurin pala purtavaksi on se, kuinka säilytetään laadukkaan journalismin resurssit niin, ettei se ole kohtuuttoman kallista käyttäjälle, ja kuinka printtilehti saadaan järkevin kustannuksin joka puolelle Suomea.”

Päänvaivaa tuo painetun sekä digitaalisen sekä maksetun ja ilmaisen journalistisen sisällön suhde.

”Ihmiset tottuvat yhä enemmän nopeisiin ja valmiiksi purekseltuihin juttuihin, mutta Maastullissa asioita ei voi aina ilmaista lyhyesti ilman, että sisältö kärsii. Lehti erottuu muista ammattitaitoisella ja hyvällä journalismillaan, ja se on myös sen vaikuttavuuden perusta. Lisäksi toimitus on jalat maassa.”

Vankka osaaminen on MT:n valtti ja syy myös siihen, että lehti on pitänyt levikkinsä monia muita paremmin, Viljanen arvioi.

”Tilaajat ja ilmoittajat tietävät, ettei Maastul ole halpa lehti. He tietävät myös, että rahalle saa vastinetta ja että laaja levikki saavuttaa laajoja kohderyhmiä. Painettu lehti ei ole formaattina nopea, mutta sen levikki on edelleen merkittävästi digilehteä suurempi.”

Vihtiläinen Viljanen kertoo itse olleensa aina vankkumaton paperilehtien kannattaja.

”Nyt verkkolehtien, kännykkä-appien ja oman kodin verkkoyhteyksien parannuttua lukutottumukseni ovat vaivihkaa muuttuneet niin, että luen nyt mediaa valtaosin sähköisessä muodossa”, hän tunnustaa.

Sähköisenä hän seuraa MT:n lisäksi päivittäin Yleä ja Helsingin Sanomia sekä Vihdin Uutisia ja Länsi-Uusimaata, mutta ulkomaisia medioita vähemmän.

Viljanen kiittelee myös sitä, että samalla kun MT:n linja on pidetty vakaana ja selkeänä, Viestimedian taloutta hoidettu hyvin ja vastuullisesti.

”On mietitty ajoissa, miltä murros näyttää ja mitä se tarkoittaa, ei ole tehty hätiköityjä ratkaisuja eikä kehityshankkeilta ole vaadittu tulosta heti seuraavalla kvartaalilla. On hyvä, että ei ajeta kaasu pohjassa seinään, ja kun keräillään kamoja, mietitään, mitä tehtäisiin”, Viljanen kuvaa.

”Vaikka mediakenttä on myllerryksessä, paniikkiratkaisuja ei pidä tehdä. Mutta muutoksia mietitään eikä voida kuvitella, ettei myllerrys koskisi meitä. Luotan, että kaikkia vaihtoehtoja ja ratkaisuja on pohdittu huolellisesti.”

Erityistä mietittävää tuovat Viljasen mukaan postinjakelun paineet, vaikka nykymalli onkin turvattu vuoden 2025 loppuun.

”Jos muun paperipostin määrä pienenee yhä jyrkästi, se lisää väistämättä paineita jakelupäivien määriin ja hintoihin. Pelkään, että kansalaisten perusoikeutta kattavaan ja kohtuuhintaiseen postinjakeluun tullaan haastamaan tulevina vuosina entistä tiukemmin.”