Joulumieli ei ottanut tänä vuonna tullakseen. Sitkeä räkätauti piti sängyn pohjalla ja viime tingassa lahjoja
metsästäessä hiki virtasi, nenä vuoti ja hermot menivät.
Kotikonnuille selvittyäni otin saman tien luettavaksi pinkan paikallislehtiä. Sitten edessäni olikin Sonja.
Hurmaannuin kertaheitolla ja sydämeeni laskeutui joulurauha. Lehdessä kerrottiin Sonjan urotöista suomalaisen ravitsemuksen hyväksi.
Sankarittaren elämä tuntui olevan vakailla raiteilla. Hänen luonteensa on rauhallinen, jämpti ja sosiaalinen,
eritoten utelias. Olen siinä käsityksessä, että hän on synnynnäinen johtajatyyppi.
Uteliaisuus on aiheuttanut myös harmia hänen taipaleellaan. Toinen silmä on sokeutunut uutta pihattoa tutkiessa ja parhaista paikoista kinastellessa.
Juttua Sonjasta oli menty tekemään siksi, että daami oli herutellut sisuksistaan sata tonnia maitoa. Ei ihme,
parhaimmillaan hän oli käynyt keventämässä oloaan peräti viisi kertaa
päivässä.
Paikallislehdet ovat omanlaisensa kaunis kukkanen journalismin kedolla. Kun Maaseudun Tulevaisuus pyrkii
tekemään paikallisista asioista valtakunnallisia uutisia, paikallislehdet
pienentävät ministerien sanat oman
pitäjän mittakaavaan.
Kyllä oli kätevä tutustua savolaisten viimeaikaisiin toilauksiin, kun valtuustojen pöytäkirjat oli pureskeltu
valmiiksi lehtijutuiksi.
Kuntaliitokset ihmetyttävät paikallisia, ja heidän ihmetyksensä minua. Uutisointia on jokseenkin hupaisaa seurata kahden kunnan alueella ilmestyvän lehden sivuilta.
Toisessa kunnassa liitosta maakuntakeskukseen pelätään kuin ilmestyskirjan petoa tai tillilihaa. Kotikunnassani
tuntuu olevan leppoisampi ”mitteehän tästä tulloo” -epäily.
Paikallislehtien hyvä puoli on ajattomuus. Siinä missä vuosikymmenten takaisia Suomen Kuvalehtiä on mukava lehteillä historiakirjoitusten kyljessä, puolen vuoden välein voi päivittää
tietonsa kotikonnuilta ja pysyy hyvin kärryillä kylien asioista ja kunnallispoliitikkojen suhmuroinneista.
Lehdestä huomasin myös, että tuttu
taksikuski saa tolppapoliisin räpsäisemään kuvan, vaikka ajaisi ohi kuinka
hitaasti tahansa. Paikallinen tutkiva journalisti oli loikannut mittarin etupenkille kameran kanssa ja niin oli
kuvallinen reportaasi valmis. Poliisin ”mistä lie johtuu” -kommentit kirsikaksi kakun päälle.
Jutun myöhemmät käänteet ovat
minulle tarkemmin tuntemattomat, mutta yleisönosastosta huomasin erään Lada-kuskin kärsivän samasta ongelmasta. Ei siis riipu autosta tuo poliisin sakotushalu.
Presidentinvaalien alla muistan lukeneeni aivan huiman kertomuksen Paavo Väyrysen vierailusta paikkakunnalla muutaman hetken verran. Väyrysmukit menivät kuin kuumille kiville ja kansa oli haltioissaan. Toimittaja pani parastaan kuvaillessaan hurmosta, joka
ainakin omassa mielikuvituksessani nousi lätkän kultajuhlien yli.
Lehtipinkkaa selaillessani sattui
menopalstalta silmään vinkki, joka veti
suupieliä korviin. Pöljän Martat (ihan oikeasti!) olivat järjestämässä kurssia, jolla opastettiin sukan kantapään
kutomisen saloihin. Maailman pahuus unohtuu äkkiä, kun kuvittelee huivipäiset emännät kiroilemaan sukankutomisen vaikeutta ja ilahtumaan
paikallisen koulutustarjonnan laadusta.
antti.hirsaho@
maaseuduntulevaisuus.fi