Yhteisesti sovitut menettelytavat ovat Nato-Suomessa entistäkin tärkeämpiä – ne olisi parempi panna paperille

Sitä mukaa kuin presidentti Niinistön kausi lähestyy loppuaan, keskustelua viritellään presidentin valtaoikeuksista ja asemasta Nato- päätöksenteossa.

Päätöksenteko ja tiedonkulku Nato-asioissa vaativat perusteellista pohdintaa. Siihen viittaa myös pääministeri Orpon hallitusohjelma.

Se, miten Suomi toimii Naton jäsenenä, on ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ydintä.

Hallitus pääministerin johdolla vastaa Suomen EU-politiikasta. Se toimii eduskunnan luottamuksen varassa. Suuri valiokunta evästää ministereitä ministerineuvostojen kokouksiin ja kuulee jälkikäteen myös selvityksen päätöksistä.

Järjestelmä on toiminut vähintään tyydyttävästi.

Presidentti edustaa Suomea Naton huippukokouksissa. Siitä vallitsee yhteisymmärrys, myös presidenttiehdokkaiden keskuudessa. Ei ole vääntöä kahdesta lautasesta kuten joskus tapahtui EU-huippukokousten osalta.

Presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteinen konklaavi (TP-utva) on keskeinen tekijä Suomen linjan määrittelyssä. TP-utvan asema Nato-Suomessa on yhä keskeisempi.

Jos hallitus ja presidentti ajautuisivat ristiriitaan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, eduskunta ratkaisee ristiriidan. Se ennakolta ohjaa yhteisymmärryksen hakemiseen.

Presidentti Niinistö on omana aikanaan pitänyt aktiivista keskusteluyhteyttä eduskuntaan, etenkin ulkoasiainvaliokuntaan ja puolustusvaliokuntaan. Yhteydenpito on toiminut erinomaisesti.

Eduskunta sanoo viimeisen sanan ulkopolitiikassa Nato-kysymyksiä myöten. Jos eduskunta ja presidentti joutuisivat vastakkain, eduskunta vetää pitemmän korren. Tämän totesi aikoinaan Kekkonenkin.

Pääministerin Orpon hallituksen ohjelmassa puhutaan Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvien lainsäädäntötarpeiden selvittämisestä.

Kysymys kiteytyy presidentin ja eduskunnan suhteisiin ja tiedonkulkuun silloin, kun päätetään Nato-politiikastamme.

Eduskunta on ollut tarkka omasta tiedonsaantioikeudestaan ja päätösvallastaan niin kuin pitääkin olla.

Henkilösuhteet ovat politiikassa ääriolennaisia, myös ja etenkin ulkopolitiikassa. Presidentin ja pääministerin on tultava vähintään kohtalaisesti toimeen.

Uuden presidentin valtakaudella (2024–2030) pidetään eduskuntavaalit vuonna 2027. Emme tiedä, millaisissa poliittisissa oloissa ja millaisten johtajien voimin Suomea johdetaan levottomaksi äityneessä maailmassa ensi kevään jälkeen.

Orpon hallituksen on syytä tehdä viileä arvio ja sen pohjalta kestävä ehdotus menettelytavoista ja eduskunnan aseman varmistamisesta Nato-asioista päätettäessä.

Parasta on, että yhdessä sovitut menettelytavat pannaan paperille.

Kolumnin kirjoittaja on ministeri