”Jokaisessa talossa pitää olla humalisto, ja istuttakoon talonpoika joka vuosi hyviä juuria neljänkymmenen salon varalle, kunnes näitä tulee kaksisataa kokonaiseen taloon”, sanotaan vuoden 1734 lain rakennuskaaressa.
Olut oli vanhan kansan juomista tärkeimpiä. Koska oluenpanoon tarvittava humala oli kallista ja sitä jouduttiin tuomaan ulkomailta, jo 1300-luvulla määrättiin lailla, että jokaisen talonpojan oli kasvatettava humalaa.
Humalan emipähkylät kävivät verottajalle siinä missä vilja ja turkikset.
1800-luvulla panimoteollisuus siirtyi baijerilaiseen oluenvalmistustapaan. Myös humalat tuotiin ulkomailta. Humalanviljelyn merkitys väheni. Laki humalan viljelystä on kuitenkin voimassa edelleen.
Humala antaa oluelle makua ja kirkkautta sekä ehkäisee pilaantumista. Humalan sisältämä lupuloni lisää ruokahalua – ja virtsaneritystä, minkä jokainen olutta juonut tietää.
Humalaa viljeltiin jonkin verran myös rohdoskäyttöön. Humalalla on rauhoittava vaikutus. Humalakylpy illalla tai emitähkät tyynyn alla edistävät unentuloa.
Toivo Rautavaara kertoo Terveyskasvikirjassaan, että humalalla on hoidettu ruuansulatushäiriöitä. Teelusikallinen murskattua humalaa laitetaan haaleaan veteen muutamaksi tunniksi ja rohto juodaan tuntia ennen ateriaa.
Humala kasvaa monimetriseksi köynnökseksi. Alkukesällä se venyy vaaksan päivässä.
TOPI LINJAMA