Sydämen kyllyydestä suu puhuu, sanotaan Raamatussa. Töysäläisen version mukaan sitä suu soutaa, mitä mieli ajattelee. Mitä mielessä, sitä kielessä.
Suu voi olla soukemmalla tai peräti supussa. Se voidaan puhua puhtaaksi, jolloin ei olla jauhot suussa. Mitään ei myöskään jää hampaankoloon. Joskus käy niin, että toinen vie sanat suusta.
Suustaan voi jäädä kiinni esimerkiksi silloin, kun tapaa mukavia ihmisiä pitkästä aikaa. Tai silloin, jos pussaa pakkasella mattotelinettä. Suu voi siis kulua suudellessa, vaikka sananparsi muuta väittää.
Suu voi olla myös messingillä. Tämän sanonnan alkuperä on hämärän peitossa. Vaskipuhaltimia soitettaessa suu on messinkiä vasten, mutta sanonta ei välttämättä liity niihin.
Hölösuu on suuna päänä eikä anna muille suun vuoroa. Aasin tuntee korvista, hullun puheesta. Puhu vähän, niin sinua arvostetaan, neuvoo ranskalainen.
Suurisuinen leventelee ja liioittelee. Mutta antaa levennellä, sillä eivät suuret sanat suuta halkaise.
Yllätetyltä loksahtaa suu auki eikä häneltä tarvitse edes kysyä, kuinkas nyt suu pannaan.
Poliitikko pitää kielen keskellä suuta. ”Suu poikki”, saatetaan suunsoittajalle kivahtaa.
”Suu se viepi revon ritahan”, sanoo suomalainen sananparsi. Silloin on otus surman suussa.
TOPI LINJAMA
Suu voi kulua
suudellessa,
vaikka sananparsi muuta väittää.