Rakenneuudistuksista puhuminen on tunnetusti helpompaa kuin politiikan uudistamisesta puhuminen, saatikka sen tekeminen. Tämä pätee myös käynnissä olevaan keskusteluun maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhdistämisestä.
Jälleen kerran varsinkin kokoomus on tämänkin lehden palstoilla puhuut pelkistä rakenteista ja niiden viilaamisesta. Vähälle ovat jääneet politiikan sisällön ja sen merkityksen ruotiminen. Tämä toimintamalli ei todellakaan enää yllätä, koska kokoomuslähti kuntauudistukseenkin rakenteet edellä, puhuen kuntien määrästä ja koosta - ei palveluista ja niiden uudistamisesta. Kuntauudistus on osoittautunut yhdeksi poliittisen lähihistorian suurimmista kuperkeikoista.
Olen aina ollut hallinnon virtaviivaistamisen ja tarkoituksenmukaistamisen kannalla. Kun hallinnoitavien normien määrä on kasvanut, meillä on tavattu rakentaa uutta hallintoa vanhan päälle.
On syy sitten kotimaassa tai EU:ssa, niin lopputuloksena meille Suomeen on kasaantunut hallintoa yli sen, mitä asioiden sujuva hoitaminen edellyttäisi.
Tästä huolimatta en halua lähteä viilaamaan ja yhdistelemään ministeriöiden hallintoa ennen kuin tiedän, mitä siitä seuraa.
Hallinnoinnin lisäksi tarvitsemme tahon, joka aidosti ja vahvasti kehittää sekä puolustaa maaseudulla asuvia ja yrittäviä. Muutoin emme pysty huolehtimaan omasta ruuantuotannostamme, metsiemme kestävästä hyödyntämisestä, koko biotalouden edistämisestä, maaseudulla asumisen edellytyksistä ja maaseutumme virkistysarvojen lisäämisestä.
Karttaharjoitusten tai johtajarulettien sijaan tarvitsemme vahvan ja laajan poliittisen yhteisymmärryksen – maaseutusopimuksen – jotta voimme olla varmoja, että kaikki tahot ovat sitoutuneet maaseudun ja sen resurssien kehittämistyöhön. Muutoin uudistuksen tuloksena voi olla nykyisen kaltainen maaseudun mahdollisuuksien jatkuva heikentyminen.
Jos nykymeno jatkuu, emme tavoita asetettuja biotalouden mittavia hyötyjä. Siihen Suomella ei ole varaa. Pitää saavuttaa laaja yhteisymmärrys siitä, että maaseutu ei ole maallemme ongelma, vaan osa ratkaisua. Luonnonvaratalouden kestävä kehittäminen tuo investointeja ja työtä, kohentaa meidän kauppa- ja vaihtotaseitamme ja kaupantekijäisinä saamme myös myönteiset ympäristövaikutukset.
Tämän suuntaista keskustelua ja uudistuksia me Suomessa tarvitsemme, emme pelkkiä rajojen siirtelyjä tai laatikkoleikkejä. Jos yhteisesti pystymme yllä mainituista reunaehdoista sopimaan, niin hallinnon virtaviivaistaminen on paikallaan.
Jari Leppä
kansanedustaja (kesk.)
Pitää saavuttaa
laaja yhteisymmärrys siitä,
että maaseutu ei
ole meille ongelma,
vaan osa ratkaisua.