Eläkeläisen passinuusinta muuttui lähes puolen tunnin kuulusteluksi yksityiselämästä – ”En muistanut äidin tarkkaa syntymäaikaa”
Vanhentunut passi tai henkilökortti kelpaa henkilöllisyyden todistamiseen vain, jos sen voimassaolosta on enintään vuosi.
Passinhausta voi tulla yllättävän työlästä, jos entinen passi pääsee vanhenemaan vuodella eikä henkilökorttikaan ole voimassa. Kuva: Juho Leskinen”Läpäisin tentin”, tokaisee eläkeläinen Reijo Vesterinen somepäivityksessään, jossa hän kertoo passin uusimisesta.
Oikeastaan kyseessä vaikuttaa olleen kuulustelu, johon Vesterinen joutui, kun hänen passinsa oli vanhentunut korona-aikana vuonna 2020. Uutta hän ryhtyi hakemaan viime vuodenvaihteessa. Ajan poliisiasemalle hakemuksen jättämistä varten hän sai lähes kolmen kuukauden päähän viime viikolle.
Virkailija tiedusteli Vesteriseltä ensin normaalit asiat, kuten täydellisen nimen, syntymäajan, sosiaaliturvatunnuksen, syntymäkunnan ja osoitteen.
”Sen jälkeen tentti jatkui: Ketä muita asuu samassa osoitteessa? Lasten nimet? Lasten syntymäajat? Mikä on vanhemman lapsen toinen nimi? Tämä oli kompa, josta selvisin. Lisäkysymyksiä olivat isän ja äidin nimet sekä syntymäajat."
”Jos passi on yli vuoden vanha, prosessi on kuulemma tällainen. Olen kuullut, että vastaavassa tilanteessa on jollekin annettu listalta valittavaksi kolme kysymystä, mutta tämä virkailija vain kyseli ja kyseli. Melkein puoli tuntia siinä meni. Hänellä vaikutti olevan putkella kaikki tiedot”, Vesterinen kertoo.
Poliisihallituksen ylitarkastaja Juhani Ruutu vahvistaa, että kysymyksillä virkailija varmistaa passinhakijan henkilöllisyyden, jollei sitä voi todentaa vanhasta passista, voimassa olevasta henkilökortista tai sormenjälkien avulla.
Ajokortti ei passinhakuun kelpaa, sillä sitä myönnettäessä hakija ei enää joudu asioimaan viranomaisen kanssa.
”Ehkä tässä on menty vähän turhan pitkän kaavan mukaan, mutta tunnistamishaastatteluun ei ole mitään selkeää mallia. Näin on siksi, ettei synny rutiinia, johon mahdolliset väärinkäyttäjät osaisivat valmistautua.”
Äitinsä syntymäajasta Vesterinen muisti vuoden, muttei päivää eikä kuukautta.
”Virkailija tyytyi pelkkään vuoteen, koska äidin poismenosta oli jo monta vuotta.”
Ruutu kertoo, ettei passinhaku kaadu jonkin yksittäisen tiedon puuttumiseen.
”Eikä siihen, jos hakijalla on muistisairaus tai paniikkihäiriö. Haastattelu ei ole tentti, vaan kokonaisuus, jossa arvioidaan myös henkilön käyttäytymistä ja uskottavuutta.”
”En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta, jossa ei olisi päästy järkevään lopputulokseen”, Ruutu lisää.
Kysymys samassa osoitteessa asuvista saattaa tuntua tungettelevalta ja jopa kajoamiselta yksityiselämän suojaan.
”Jos kysymykseen ei halua vastata, tämän voi kertoa virkailijalle. Se on täysin sallittavaa. Toki väestötietojärjestelmässä on tieto kunkin virallisesta asuinpaikasta, mutta osoitteenmuutoksia jää kyllä paljon tekemättäkin”, Ruutu toteaa.
Hieman rangaistusluontoisesta tenttaamisesta voi tulla johtopäätökseen, ettei passia saisi päästää vanhenemaan.
”Missään tapauksessa ei ole mitään velvoitetta pitää passiaan voimassa, jos ei matkusta”, ylitarkastaja vakuuttaa.
- Osaston luetuimmat
