HELLAN KULMILTA
HENRIK SCHÄFER on Maaseudun
Tulevaisuuden
toimittaja.
Kun saavun reissusta viilenneeseen kotitaloon, nurkassa suriseva jääkaappi hymyilyttää.
Eikö se ole oikeastaan vain haitaksi?
Ensin lämmitän talon, jotta kylmä ei pääse sisään. Sitten viilennän vaivalla lämmitetystä huoneesta kaapin, jotta ruoka säilyy. Kuluu polttopuita, kuluu sähköä. Jokin tässä on tehty liian monimutkaiseksi.
Suomen keskilämpötila vaihtelee Lounaissaariston kuudesta asteesta Kilpisjärven miinus yhteen. Toki kesällä on lämpimämpää, mutta luonto on suonut lottovoittajakansalle suunnattoman pakastearkun noin puoleksi vuodeksi.
Se vetää hienoudessaan vertoja etelän maiden jatkuvalle runsaudelle. Meillä satokausi kestää hetken, mutta sato säilyy ikuisuuden.
Kylmä aika hävittää tauditkin; kuumassa ja kosteassa ruoka vain pilaantuu. Sademetsäilmaston kiihkeältä hajotusvimmalta ei selviä edes nahka tai metalli.
Täällä sen kuin lykkää ylijääneet eineet eteiseen. Huoletonta, syödään pois vasta mañana tai vaikka viikon päästä.
Mitä hienostunein keksintö on maakellari. Se suojaa sään ja vuodenaikojen vaihteluilta ja säilyttää cooliutensa jopa heinähelteillä.
Rakentamisessa ilmaston edut tajuttiin 1960-luvulle asti. Jopa tuon aikakauden kerrostaloissa on juureskellarit ja keittiöissä viileäkaappi, ellei näitä hienouksia ole hävitetty myöhemmissä remonteissa.
Suotuisaa ilmastoa osataan hyödyntää perinteisten ruokalajien valmistuksessa. Ulkona seinällä kevättalven auringossa kuivunut liha on todella herkullista, samoin kellarissa muhinut hapankaali. Yritäpä samaa jossain Floridassa!
henrik.schafer@
mt1.fi