Suomalaismepit: Pelot maataloustukien leikkauksesta ennenaikaisia

Maataloustukien todennäköisesti edessä oleva remontti voi poikia myös jotakin hyvää, arvioivat Euroopan parlamentin budjettivaliokunnassa jäseninä tai varajäseninä istuvat suomalaismepit.

Keskustelu tulevasta rahankäytöstä on neljän suomalaismepin mukaan kuitenkin vielä niin alussa, että lopputulosta on mahdotonta tietää.

EU:n maataloustuet todennäköisesti pienenevät jonkin verran, kun Britannia lähtee unionista maaliskuussa 2019. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) arvioi STT:n haastattelussa viime viikolla, että laskennallinen vaikutus Suomen saamiin tukiin voisi olla sata miljoonaa euroa, kun EU:n Suomelle maksamat maataloustuet ovat enimmillään 524 miljoonaa euroa vuodessa.

Budjettivaliokunnan varapuheenjohtajan Petri Sarvamaan (kok.) mukaan paine maataloustukien leikkaamiseen on suuri. Tukien järjestely voisi hänen mukaansa kuitenkin jopa hyödyttää Suomea.

Mitä enemmän rahaa jaettaisiin ohjelma- ja projektitasolla, sitä enemmän suomalaiset voisivat omalla aktiivisuudella vaikuttaa tuen saamiseen. Suurten tilojen tukeminen automaattisesti hehtaaripohjaisille tuilla ei hänen mielestään ole tehokasta rahankäyttöä.

"Suomelle tämä voi olla myös mahdollisuus. Suomeen osuisi hyvin, jos tuki painottuisi enemmän maaseudun kehittämisen puolelle", Sarvamaa sanoo.

Nils Torvalds (r.) sanoo maataloustukien ohjautuvan tällä hetkellä huonosti.

"Maataloustukia esimerkiksi Espanjassa käytetään myös dumppaukseen. SOK ja K-ryhmä tuovat äärimmäisen halpaa tavaraa Espanjasta", Torvalds mainitsee.

Heidi Hautalan (vihr.) mielestä maataloustukia pitäisi kohdentaa laajemmin maaseudun elinkeinojen tukemiseen.

"Maaseutu ja viljely tuottavat mitä erilaisempia hyödykkeitä yhteiskunnalle. Tämä olisi loistava tilaisuus miettiä uudestaan maatalouspolitiikan rahoitusta", Hautala sanoo.

Samalla olisi hänen mukaansa aika laittaa kaikkein korkeimmat tuet leikkuriin.

Anneli Jäätteenmäki (kesk.) vaatii, että yhteisestä maatalouspolitiikasta huolimatta tuotannon pitää olla mahdollista jokaisessa jäsenmaassa.

"Jos on yhteinen maatalouspolitiikka, se tarkoittaa yhteisiä sääntöjä mutta myös sitä, että sitä voidaan harjoittaa kaikissa jäsenmaissa, jolloin se tarkoittaa myös maataloustukea."