Enontekiön Näkkälän kylän läheltä on löytynyt varhaisia pronssiesineitä ja rautainen nuolenkärki. Pronssiesineet ovat koko Pohjois-Suomenkin mittakaavassa hyvin harvinaisia.
Rautaisia nuolenkärkiä on löytynyt saamelaisalueelta viime vuosina useampia, mutta vastaavia pronssiesineitä ei ole aiemmin löytynyt Enontekiöltä.
Saamelaismuseo Siidan kulttuuriympäristöyksikön arkeologi Eija Ojanlatvalle toimitettiin kesällä Enontekiöltä rautainen nuolenkärki. Hieman myöhemmin ilmoitettiin vielä toisesta, useita esineitä sisältävästä metallilöydöstä, joka oli löytynyt samalta suunnalta.
Pronssiesineet löytyivät kahden lammen väliseltä kannakselta, jossa oli vanha, ladottu tulisija. Tulisija oli kiinnittänyt niiden löytäjän, Samuli Näkkälän huomion, sillä se sijaitsi sellaisella paikalla, missä nykyäänkin on tapana tulistella. Pienet metalliesineet löytyivät tulisijan vierestä, pintamaasta aivan turpeen alla.
Esineet ovat säilyneet hyvin. Kaksi pronssiesineistä on salmiakinmuotoista ja yksi muistuttaa ruodollista nuolenkärkeä. Kaikki kolme on tehty erittäin ohuesta pronssipellistä, ja niiden reunoja on teroitettu. Yksi esine on neliskulmainen, paksumpi, leikattu pronssipellin pala. Samasta löytöpaikasta tuli myös terävä, pieni piiesineen katkelma.
”Lähin vastaavien esineiden löytöpaikka on Inarin Nukkumajoella, josta ne löytyivät talvikylän kodanpohjan kaivauksilta. Samanlaisia pronssiesineitä on löytynyt myös Ruotsin ja Norjan puolelta vanhoilta saamelaisten uhripaikoilta”, Ojanlatva kertoo.
Näkkälän pronssiesineet ovat mahdollisesti olleet kannaksella sijainneen kodan sisätilassa.
”Koska esineet ovat viimeisteltyjä ja teräviä, ne vaikuttavat pikemminkin käyttöesineiltä kuin asuinpaikalle tehdyiltä uhrauksilta. Löytöpaikan ympäristö on ihanteellinen muun muassa vesilinnun pyyntiin. Vertailumateriaalien perusteella pronssilöytö ajoittuu myöhäisrautakaudelta historialliselle ajalle, noin 800–1500 -luvuille, Ojanlatva toteaa.
Syyskuun maastokäyntien aikana löytyi myös saviastian pala Pöyrisjärveltä, sortuneelta rantapenkereeltä.
Palan ulkopinta on rapautunut pois, eikä siitä voi nähdä, onko astiaa koristeltu. Sen reuna on ollut tasoitettu, ja sekoiteaineena on käytetty kiillettä ja asbestimurskaa. Sekoiteaineen perusteella Pöyrisjärven saviastia voisi ajoittua varhaismetallikaudelle, noin 1900 eaa. – 300 jaa.
”Nykyään Lapissa on hyvin vähän arkeologisia kaivauksia, sillä tutkimusmäärärahat ovat entisestään vähentyneet. Tämän vuoksi paikallisten ihmisten löydöt ja ilmoitukset ovat erittäin arvokkaita”, Ojanlatva toteaa.
Kaikki tiedot täydentävät ja tarkentavat kuvaa pohjoisen alueen esihistoriallisesta asutuksesta ja muinaisen ihmisen toiminnasta.
”Viime vuosien arkeologiset löydöt ovat jo muokanneet saamelaisalueen esihistoriaa uusiksi. Toivottavasti yhteistyö jatkuu yhtä aktiivisena jatkossakin”, sanoo Ojanlatva.
MT