Lisää kutupaikkoja ja suojaisia koloja Paholuomaan: Taimenen poikasten lastenkamari kohentui talkoolaisten voimin

Kauhajoella sijaitseva Paholuoma on yksi Karvianjoen ylimmistä latvahaaroista.

"Paholuomassa on alkuperäinen, aivan elinvoimainen taimenkanta”, Teemu Tuovinen kertoo. Hän on Suomen Luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piirin aluesihteeri.

Tuovinen kuvaa Paholuoman latvaosaa taimenen poikasten lastenkamariksi. ”Kyse on nimenomaan poikastuotantoalueesta, kalastuksellisesti tällä ei ole merkitystä.”

Rauno Hemminki, Teemu Tuovinen ja Manu Vihtonen kuohkeuttavat kutusoraikkoa. Kuva: Johannes Tervo

Taimenten olojen parantamiseksi Paholuoman yläosaa kunnostettiin talkoilla viime viikolla.

”Tällaisten purojen kutupaikat ovat usein varsin vaatimattomia. Taimenet ovat yhden tai kahden kortin varassa”, sanoo ympäristöjärjestö WWF Suomen virtavesiasiantuntija Manu Vihtonen.

”Kunnostuksessa pyrimme lisäämään kortteja pakkaan, jotta taimenkanta voisi vahvistua."

Yksi talkootöistä oli kutusoraikkojen kuohkeutus. Se onnistuu vaikkapa haravoimalla.

Liian ohuiksi käyneitä soraikkoja on syytä vahvistaa. ”Taimenen vaatima soraikko on kulutustavaraa. Virta kuljettaa sitä pois."

Vielä ei kutupaikoille uutta soraa tuotu, se jää tuleviin talkoisiin.

Ihanteellisen kutusoraikon kivet ovat 2–5-senttisiä. Heti kutupaikan alapuolella on hyvä olla poikasille suojaa, jollaisena toimivat pään kokoiset ja pienemmät kivet.

”Mitä enemmän kutusoraikkoja ja suojapaikkoja, sitä turvatumpi ja elinvoimaisempi taimenkanta on”, Vihtonen sanoo.

Puusuisteiden asettelu puroon on yksi keino synnyttää kutu- ja suojapaikkoja taimenille. Kuva: Johannes Tervo

"Paholuomassa on alkuperäinen, aivan elinvoimainen taimenkanta", Teemu Tuovinen kertoo. Taustalla kuuntelee talkoisiin osallistunut Toivo Mäki-Kantti. Kuva: Johannes Tervo

Tärkeintä taimenelle on hyvä veden laatu ja veden virtaus.

Nämä vaatimukset Paholuoman yläosa täyttää, siellä on paljon lähteitä ja pohjavesipurkaumia. Puro ei kuivu koskaan kokonaan.

”Taimen ei sinänsä ole kovin vaativa, se on pioneerilaji. Puron ainoat kalalajit voivat olla kivennuoliainen, kivisimppu ja taimen”, Teemu Tuovinen kertoo.

Jari Lastula ja Jari Paavola nuijivat virranohjainta paikalleen. Kuva: Johannes Tervo

Ari Mikkola sahasi virranohjaimet oikeisiin mittoihin. Kuva: Johannes Tervo

Hiekkakankaalla mutkitteleva Paholuoma on yläosaltaan voimakkaasti hiekottunut.

”Yksi kunnostuksen tavoite on monipuolistaa nyt kovin hiekkavaltaista, aikoinaan perattua uomaa”, Tuovinen kertoo.

Talkoissa kalastolle rakennettiin suojapaikkoja esimerkiksi puusuisteiden avulla. Paras puusuiste saadaan havupuusta, reilun kuitupuun kokoisesta.

”Ensin otetaan oksat pois, sitten puut asetellaan uoman pohjaan virtausten mukaan. Joku puu vähän patoaa vettä, joku ohjaa virtausta jommallekummalle puolelle uomaa."

Kaikkia suisteita ei aseteta pohjaan kiinni. Kun vesi joutuu juoksemaan puun ja pohjan välistä, virtaus kiihtyy ahtaassa paikassa. Suisteilla autettu virta alkaa itse muokata puron pohjaa taimenille suotuisaksi.

”Vesi kaivaa hiekkapohjaa. Sinne läjittyy soraa, jonka vesi pitää puhtaana. Tällöin voi syntyä uusi kutupaikka tai vähintäänkin suoja poikasille.”

Rauno Hemminki ja Reijo Vainionpää nostavat puusuisteen Paholuomaan. Puron vahvin valtti on lähteinen, aina virtaava vesi. Kuva: Johannes Tervo

Aikoinaan oikaistuista uomista luontainen puuaines puuttuu lähes kokonaan.

”Veden pinnan alapuolella oleva puuaines on kuitenkin elintärkeää virtaveden ekosysteemille, erityisen tärkeitä ne ovat vesihyönteisille”, Tuovinen sanoo.

Ja kun on vesihyönteisiä, kaloilla on ruokaa.