Sitä ei toinen tiedä, mistä toisen kenkä puristaa. Toinen saattaa olla lapsenkengissä tai sitten liian suurissa saappaissa.
Lievinä voimasanoinakin käytetyt herran pieksut tunnetaan myös lapikkaina. Kauhavalainen tasa-arvoajattelija oli sitä mieltä, että jos ei piika ole ihminen niin eivät sitten pieksutkaan ole kengät.
Tuohesta tehdyt virsut kiinnitettiin pauloilla jalkoihin. Sananparren mukaan miehetön nainen on kuin paulaton virsu. Eli ilmeisesti varsin irrallinen.
Virsu ei kauaa käytössä kestä, jos on uskominen alahärmäläistä. Viikon virsu kestää, kun on ahnas parsimaan ja laiska marisemaan.
Virsut eivät ole hyvät vesikelillä eivätkä karvakengät kesäkuumalla, tiesi töysäläinen. Kauhajokisen mukaan suolla pärjää, jos on ”pieni mies ja isoot pieksut”.
Hongonjoella ei ole nähty rikasta suutaria eikä köyhää mylläriä. Sanonnan mukaan suutarin mamma ja sepän tamma kulkevat kaikkein huonoimmissa kengissä.
Nuijamaalaisen mielestä suutari on kuin susi: syö lihat, repii nahat ja vie isännältä rahat. Mutta rikastumaan ei pääse, sillä naskali on pieni pelloksi, kuten sanottiin Somerolla.
Samaa mieltä taitaa olla moni suomalainen kengänvalmistaja nykyisinkin. Halpatuonti jyllää ja kotimaassa monontekijät saavat kenkää.
Mutta suutari se suurenkin herran korottaa.
TOPI LINJAMA