Osallistuin eilen maa- ja metsätalousministeriön järjestämään keskustelutilaisuuteen, jonka aiheena oli ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia.
Aihe nosti karvani pystyyn. Ei siksi, että olisin ilmastoskeptikko, vaan siksi, että asiasta on vaikea kertoa ymmärrettävästi.
Tiedän asian olevan tärkeä lukijoilleni, sillä ilmasto ja sään ääri-ilmiöt vaikuttavat viljelijöiden arkeen hyvin konkreettisesti.
Miten keskilämpötilan nousuun ja kuiviin kesiin voisi parhaiten sopeutua? Mitä viljelymenetelmiä kannattaisi suosia ja mitä puulajeja istuttaa?
Uskoin keskustelun antavan vastauksia, edes arvioita.
Turha toivo.
Ministeriön edustajat kertoivat kyllä strategian valmistelusta. Sen päivityksestä. Toimenpidesuunnitelmista. Sopeutumisviestinnästä.
Puppugeneraattori suolsi yhä epämääräisempiä termejä vailla yhteyttä oikeaan elämään.
Voin kertoa, että sopeutumisviestintä on epäonnistunut, kun ministeriön tiedotteen otsikko on ”Ilmastonmuutoksen vaikutukset otettava huomioon jokapäiväisessä toiminnassa” eikä se sisällä yhtä ainoaa konkreettista esimerkkiä sopeutumisesta.
”Käytännönläheistä sopeutumistietoa tulee lisätä”, ministeriö julistaa. Olen samaa mieltä.
Älkää siellä ministeriössä nyt kuitenkaan tästä kirjoituksesta suivaantuneina erehtykö perustamaan uutta työryhmää. Riittää, kun itse tiedätte, mistä puhutte, kun puhutte sopeutumisviestinnästä.
SUVI NIEMI