Olli Rehn vierastaa yleisporvarillisuuden leimaa – ”Pyrin koko kansan presidentiksi”

Seuraavan presidentin tärkein tehtävä on ankkuroida Suomi osaksi läntistä turvallisuusyhteisöä, sanoi keskiviikkona valitsijayhdistyksen ehdokkaaksi pyrkivä Suomen Pankin pääjohtaja ja entinen komissaari Olli Rehn (kesk).

Tyylilleen uskollisena Rehn ilmoitti ehdokkuudestaan Töölön jalkapallostadionin suojissa, ”Bolliksella”.

”On vakava paikka pyrkiä presidenttiehdokkaaksi ja tasavallan presidentiksi. Jo ehdokkuus on vastuullinen tehtävä ja silloin tulee pohtia onko riittävää kokemusta johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja puolustaa tasavaltalaisia arvoja”, Rehn miettii ehdokkuuttaan.

Rehnin on povattu pyrkivän erityisesti yleisporvarilliseksi ehdokkaaksi, jonka taakse voisi kerääntyä laajemmakin kansalaispiirit erityisesti kompassin oikeasta laidasta.

Ajatusta ja leimaa yleisporvarillisuudesta Rehn vierastaa – ainakin julkisesti.

”Pyrin koko kansan presidentiksi. Olen saanut yhteydenottoja kevään mittaan niin keskeltä, oikealta ja vasemmalta. Tahdon olla kansaa yhdistävä tekijä ja sellainen presidentti ei voi olla blokkipresidentti.”

Harmaudestaan moitittu Rehniltä ei ole totuttu näkemään kärjistäviä kommentteja tai nopeita liikkeitä, vaan enemmänkin maunokoivistomaista niukkasanaisuutta.

Kysytään näin: millainen presidentti Olli Rehn olisi?

Hän vastaa hetken mietittyään: ”Luotettava, harkitseva, tarvittaessa nopeisiin päätöksiin pystyvä, sekä monessa liemessä keitetty paineensietokykyinen presidentti.”

Hän toimi Euroopan komissiossa laajentumisesta vastaavana komissaarina 2004–2009 ja sen jälkeen talous- ja rahapolitiikasta vastaavana komissaarina ja komission varapuheenjohtajana vuosina 2010–2014.

Vauhtia Suomen Pankkiin hän otti elinkeinoministeriön johdosta. Keskuspankkiirin mieleen on uuden hallitusohjelman talouslinjaukset.

Kantaa yksittäisiin kirjauksiin talouden osalta hän ei ota, mutta toteaa hallitusohjelman tavoitteet kestävän kasvun uralle ohjaamisesta ja toisaalta julkisen talouden tasapainottamisesta olevan samankaltaisia, joita hän on myös Suomen pankin johdossa tuonut esiin.

Rehnin mukaan hallitus ei kuitenkaan suhtaudu työ- ja opiskeluperäiseen maahanmuuttoon riittävällä vakavuudella. Ohjelmassa on ristiriitaisia kohtia.

”Suomen väestörakenteen muutos on niin merkittävä, että emme tule pärjäämään ilman merkittävää työ- ja opiskeluperäistä maahanmuuttoa.”

Hän näkee, että työvoiman saanti ja inhimillisen pääoman vahvistaminen vaatii osaajien saamista Suomeen. Tältä osin Rehn pitää kirjauksia ongelmallisina.

Rehnin mukaan geotaloudellisesti ja geopoliittisesti Suomen ollessa vaikeassa asemassa, tulee kaikissa tilanteissa pyrkiä varmistamaan kansallinen huoltovarmuus. Hallitusohjelman mukaan valtion omaisuutta ollaan aikeissa myydä neljän miljardin edestä.

”Vuosia sitten vallinnut kova tarve yksityistämiseen ei ole ehkä nykyisessä mielessä järkevää. Suomen kannattaa pitää keskeisestä energiatalouden ja liikenteen omistuksistaan kiinni valtion enemmistöomistuksen turvin”, Rehn toteaa.

Rehn ei näe, että Nato-jäsenyys toisi syytä tarkastella valtioneuvoston ja presidentin välistä työnjakoa, eikä presidentin valtaoikeuksissa ole poisotettavaa.

Hän tyrmää ajatuksen pääministerin omasta Nato-yksikön perustamisesta valtioneuvoston kansliaan, sillä pääministerillä on jo nyt Rehnin mukaan käytössään riittävät avut ulkopolitiikkaan.

Sapelinkalisteluita presidentin ja pääministerin välillä erityisesti menneellä hallituskaudella on riittänyt. Rehn esittää, että valtionjohdon työn selkeyttämiseksi ja reviiriristiriitojen välttämiseksi luotaisiin yhteistoiminta-asiakirja, jotta pelisäännöt kokonaisturvallisuuden kentällä selkeytyisivät.

Rehnin mukaan valtion johtamisjärjestelyissä on, jos ei suoranaista valuvikaa, niin ainakin selviä ongelmia. Hän viittaa ongelmilla erityisesti koronapandemiaan.

Pakolaiskriisin aikaan 2015–2016 Rehn toimi elinkeinoministerinä ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunnan, eli tp-utvan jäsenenä.

Tällöin hänen mukaansa presidentin ympärille kasaantui ”nyrkki”, jonka johdolla kyettiin paremmin koordinoimaan sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden toimijoiden keskinäistä yhteistyötä liittyen rajaturvallisuuteen ja kriisin hoitoon.

Hän ei sanojensa mukaan tarkoita presidentin tunkua sisäpoliittisten haasteiden ratkomiseen, mutta muistuttaa sisäisen turvallisuuden ongelmilla olevan myös ulkoisen turvallisuuden ulottuvuus.

Nyrkillä olisi käyttöä laajemminkin.

”Pandemian hoidossa oli selviä ongelmia liittyen esimerkiksi maahantuloon tai maskien hankintaan. Meillä on laajemman kokonaisturvallisuuden kentällä harmaita vyöhykkeitä, joissa olisi syytä selkeyttää tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välistä, mutta myös valtioneuvoston sisäistä koordinaatiota.”