Hevosen lennättäminen maasta toiseen ei käy aivan yhtä helposti kuin koiran tai kissan. Puolen tonnin painoinen eläin ei tavalliselle liikennelennolle kelpaa. Kuljettamiseen tarvitaan rahtikone.
Kyseessä ei ole mikä tahansa rahtilento. Henkilökunta lentäjiä myöten on erikoistunut eläinten kuljetukseen. Lentojen suunnittelusta vastaa kuljetusliike, joka kerää lennolle tarvittavan määrän hevosia ja hoitaa paperiasiat kuntoon.
Islannissa toimii useita tällaisia yrityksiä. Suurin on Gunnar Arnarson ehf, joka lennättää vuosittain 600–800 hevosta.
Ensin hevoset kerätään tiloilta yrityksen omaan talliin Reykjavikiin. Siellä eläinlääkäri tekee niille lähtötarkastuksen. Omistaja ei lähde hevosen mukaan – koneeseen pääsevät vain rahti ja siitä vastaava kokenut työntekijä.
Hevoset nostetaan koneen sisäänkäyntiaukolle kontissa, josta ne päästetään koneeseen rakennettuun karsinaan. Orit ovat karsinassa yksin, muut neljän viiden hevosen ryhmissä. Ennen lentoa kengät poistetaan.
Koska hevoset lentävät laumassa, ne pysyvät rauhallisina ilman lääkkeitä. Vettä ja heinää tarjotaan ennen ja jälkeen lennon.
Kilpahevosten kuljetukset poikkeavat Islannin käytännöistä. Hevoset lentävät yksittäin rahtilaatikoissa eivätkä mahdu liikkumaan yhtä vapaasti. Hermostuneet yksilöt voidaan rauhoittaa.
Kentällä hevosia on vastassa eläinlääkäri, joka tarkastaa ne kentän omassa tallissa. Jos hevonen on väsynyt tai stressaantunut matkasta, se jää lepäämään. Kuljetusliikkeillä on kenttien lähellä sopimustalleja tähän tarkoitukseen.
Lentomatka Islannista Manner-Eurooppaan kestää kolmisen tuntia. Suomea lähin laskeutumispaikka on Ruotsissa, josta hevoset jatkavat matkaansa autolla ja lautalla.
Islanninhevosia 80-luvulta lähtien Suomeen tuonut Sirpa Brumpton kertoo lennättäneensä kerran 96 hevosta Suomeen. Suorat lennot ovat kuitenkin harvinaisia. Tällä hetkellä hevosia ei saa tuoda suoralla lennolla maasta, joka ei ole Euroopan unionin jäsen.
Lennot sujuvat useimmiten mallikkaasti. Ongelmia on tullut lähinnä purettaessa koneesta nuoria, kouluttamattomia hevosia.
”Monta vuotta sitten Ruotsissa hevonen pääsi karkaamaan kiitoradalle. Sitä ei saatu kiinni, joten kentältä soitettiin minulle. Keksin, että sitä voisi ampua rauhoitusnuolella kuten elokuvissa. Onneksi lähellä oli eläintarha”, kertoo Kristbjörg Eyvindsdóttir Gunnar Arnarson ehf:stä.
Sitä ennen kaikki lentoliikenne jouduttiin tietenkin pysäyttämään.
KATJA SAHLSTEDT