Koulurakentaminen on ollut kunnissa viime vuosina melko tasaista, arvioi tilapalvelupäällikkö Jussi Niemi Suomen Kuntaliitosta.
Merkittävä osa koulurakennuksista on jo saavuttanut tai pian saavuttamassa peruskorjausiän.
Viidennes rakennusalasta on 1940—50-luvuilta ja toinen viidennes 60-luvulta.
Kosteus- ja homeongelmat ovat valitettavan tunnettu tosiasia. Niitä esiintyy varsinkin 60- ja 70-lukujen rakennuksissa.
”Rakennuskannan ikärakenteesta ja riskirakenteiden yleisyydestä syntyy sellainen yhtälö, että sisäilman ongelmien voi olettaa jatkuvan riesanamme siihen asti, kunnes rakennuskanta on riittävästi uusiutunut”, Niemi toteaa.
Koko kuntien rakennuskannan korjausvelka on arvioitu noin 5 miljardiksi euroksi, josta koulujen osuus on liki neljännes.
Kun kuntien talous on ahtaalla, rakennusinvestoinnit edellyttävät kuntapäättäjiltä määrätietoisuutta. Kaikki lähtee niin nykytilanteen tunnistamisesta kuin tulevan palveluverkon mitoitustarpeista.
Tyypillinen suunta on kunnissa ollut tavoitella mahdollisimman alhaisia kouluverkon yksikkökustannuksia, mikä on johtanut keskittymiseen. Se ei kuitenkaan ole ainoa ratkaisu.
Niemen mukaan hyviä tuloksia on saatu rakentamalla kouluja ja päiväkoteja yhdessä.
”Näkisin myös, että kuntarajat ylittäviin palveluverkkoihin sisältyy merkittävä potentiaali.”
Hän kannustaakin kuntia pohtimaan kouluverkon tarkoituksenmukaisuutta laajasti.
”Opetustoiminnan tarpeiden ohella siten voitaisiin myös uudistaa rakennuskantaa ja parantaa ennakoivaa kiinteistönpitoa, jolloin vältyttäisiin ennalta sisäilmaongelmilta.”
Vuoden 1997 jälkeen kunnat ovat keskimäärin ottaneet lainaa rakentamiseen 30 prosenttia. Enin osa investoinneista on siis toteutettu omarahoituksella, joskin erot kuntien välillä ovat merkittäviä.
Kuntien ja kuntayhtymien lainakanta on viime vuosina huolestuttavasti kasvanut ja saman suunnan odotetaan Kuntaliiton mukaan jatkuvan.
Kaijaleena Runsten