Lapsuuden makumuistot kantavat läpi elämän, ravitsemusterapeuttina pitkään työskennellyt Arja Lyytikäinen sanoo. Muistot voivat pahimmillaan ohjata ihmistä terveyttä heikentäviin valintoihin.
Harvan nykylapsen muistot ovat enää rukiin ja maan tuoksuisia, kuten eteläsavolaisen maalaistalon tyttönä kasvaneella Lyytikäisellä.
”Minulla oli pellolla omia nimikkorukiita. Kävin isän kanssa myllyllä ne jauhattamassa, jauhot tuotiin aittaan ja äidin kanssa laitettiin ruisleivän juuri illalla happanemaan. Seuraavan aamuna alustettiin taikina ja paistettiin leivät.”
Lyytikäinen on vakuuttunut siitä, että pienet lapset tarvitsevat nykypäivän yltäkylläisyyden maailmassa ruokakasvatusta. Teollista ruokaa syödään entistä enemmän ja ruokaketju on pidentynyt globaaliksi.
”Jos lasten ruokakasvatukseen ei paneuduta, ymmärrys siitä, mistä ruoka tulee, katkeaa. Toivon todella, ettei ruoka tarkoita vain sitä, mikä mikroaaltouunista pimahtaen tulee pöytään.”
Lyytikäinen lanseerasi viime vuosikymmenen lopulla Suomeen lasten kaikkia aisteja ja ruokailoa korostavan Sapere-menetelmän. Alun perin Ranskassa kehitetty menetelmä tutustuttaa lapset ruokaan ja ruokakulttuuriin rauhallisesti ajan kanssa.
Suomi on noussut lyhyessä ajassa menetelmää soveltavien maiden kärkeen. Lähimpänä tulee Ruotsi.
Koulutetun ammattiväen joukossa on runsaasti päiväkotien henkilöstöä, mutta myös Maa-ja kotitalousnaiset, Martat ja ja 4H-järjestö.
Sapere on latinaa ja tarkoittaa sekä tietämistä että maistamista. Leikkiä suosiva menetelmä tunnetaan meillä esimerkiksi makukouluna.
Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä aloitetun hankkeen rahoitus päättyi keväällä.
Lyytikäinen vetoaa kuntapäättäjiin, sillä lasten ruokakasvatuksen jatko on veitsen terällä.
”Jos kuntapäättäjät eivät sitä toimenpiteillään edistä, niin se on kansanterveyden näkökulmasta suorastaan tyhmyyttä.”
TARJA HALLA