”Rovaniemen markkinoille
vein mä Lapin kultaa.
Sitähän on mulla niin
kuin etelässä multaa.
Ruma-relluma-rilluma-rei,
mulla on sitä, toisilla ei!”
Rovaniemen markkinoilla on suomalainen jenkka, joka kuultiin ensi kerran samannimisessä elokuvassa vuonna 1951. Kappale liitetään yleensä Esa Pakariseen (1911–89), joka esiintyi elokuvan pääroolissa kullankaivaja Severi Suhosena.
Elokuvan tunnussävelmän lauloi kuitenkin ensimmäisenä levylle Kauko Käyhkö. Toivo Kärjen säveltämä ja tuhansia laulutekstejä urallaan tehneen Reino Helismaan (1913–65) sanoittama kupletti äänitettiin vain parin harjoituskerran jälkeen toisella otolla.
Pakarinen levytti oman studioversionsa laulusta niinkin myöhään kuin vuonna 1973.
”Rovaniemen markkinoilla
kokee joka sortin,
Kun on kultaa, joutuu kyllä
seuraan pelikortin.”
Jorma Nortimon ohjaama ja Helismaan kirjoittama veijaritarina jakoi mielipiteet vahvasti kahtia elokuvan ensi-illasta lähtien. Filmissä Lapin kultamaille mainareiksi lähteneet kolme kaverusta päihittävät kultaa hamuavat rosvot.
Elokuva koostuu lähinnä peräkkäin laitetuista sketseistä ja rempseistä ralleista, joita esittivät Pakarisen ohella Jorma Ikävalko ja Reino Helismaa.
Kriitikot tyrmäsivät elokuvan tuoreeltaan, mutta filmistä tuli silti yleisömenestys. Suomalaiset kaipasivat kepeää viihdettä raskaiden sotavuosien jälkeen.
Rovaniemen markkinoilla vaikutti laajasti suomalaiseen populaarikulttuuriin, sillä tunnuskappaleen kertosäkeen mukaan nimettiin kokonainen rillumarei-viihdemuoto.
Lajityypin elokuvissa rehvakkaat sankarijätkät vinoilivat avoimesti kaupunkien korkeakulttuurille.
Kuplettiperinteestä vaikutteita ottanut rillumarei keräsi suosiota myös maaseudun ohjelmallisissa iltamissa. Iltamaperinne hiipui lopulta 60-luvun alussa television ja nuorisomusiikin tulon myötä.
Esa Pakarinen ei silti luovuttanut. Hän jatkoi kiertämistä esiintyen muun muassa Sokos-tavarataloissa. Pakarisella riitti kysyntää suosittujen estradihahmojensa kuten Pekka Puupään ansiosta. Rääkkylässä syntynyt kansantaiteilija muistetaan myös taitavana hanuristina.
Pakarinen jaksoi viihdyttää suomalaisia elämänsä loppuun asti. Hän menehtyi 78-vuotiaana keväällä 1989.
RIKU-MATTI AKKANEN