Suomen linnusto taantuu edelleen

Pitkillä muuttomatkoilla kohdatut vaarat verottavat muuttolintujen kantoja. Niin sanottujen kaukomuuttajajien eli Afrikassa ja Aasiassa talvehtien lintujen kannat ovat taantuneet eniten, todetaan Helsingin ja Turun yliopistojen yhdessä toteuttamassa tutkimuksessa.

Kaukomuuttajilla on tutkijoiden oletuksen mukaan ongelmia myös talvehtimisalueillaan.

Myös ilmastonmuutos on vaikuttanut lintukantoihin.

Suomen pohjoisosissa elävät lajit voivat huonommin kuin etelässä tai koko maassa tavattavat lajit. Pohjoisen taantuvia lajeja ovat muun muassa suokukko, sinirinta ja keltavästäräkki.

”Tämä johtunee siitä, että ilmaston lämpeneminen siirtää kylmään sopeutuneiden lajien levinneisyyttä yhä kauemmas pohjoiseen”, kertoo akatemiatutkija Toni Laaksonen Turun yliopistosta.

Parhaiten menee lintulajeilla, jotka elävät lehtimetsissä ja pensaikoissa, mutta näidenkään ympäristöjen lajit eivät ole kokonaisuudessa runsastuneet merkittävästi. Runsastuvia lajeja ovat muun muassa viitakerttunen, mustapääkerttu, kultarinta ja luhtakerttunen.

Selkeästi muita huonommin on mennyt havumetsien, maatalousympäristön ja kaupunkialueiden linnuilla.

Se kertonee tutkijoiden mukaan maankäytön tehostumisesta: linnusto on jäänyt muutoksen jalkoihin.

Kosteikkojen lajit, kuten taantuvat luhtahuitti ja punajalkaviklo, kärsinevät liiallisesta rehevöitymisestä, luettelee intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Helsingin ja Turun yliopistoissa toteutettu tutkimus hyödynsi Luomuksen BirdLife Suomen kanssa yhteistyössä koordinoimia linnustolaskentoja.

Tutkimus selvitti 94 yleisen maalintulajin kannankehityksen suhteessa talvehtimisalueisiin, levinneisyyteen ja pesimäaikaiseen elinympäristöön, ja tulokset on julkaistu Biological Conservation -sarjan verkkosivuilla.